Urheilua ja musiikkia

Kaikki ne lukemattomat tunnit urheilukatsomoissa ovat osuneet muihin lajeihin kuin taitoluisteluun, joten oli aikakin.

Nutturoita, kimallemeikkejä, käytävillä keskittynein katsein lämmitteleviä varsoja.

Muodostelmat luistelivat ennen musiikin ja varsinaisen ohjelman alkamista pienen kierroksen, jonka aikana juniorit esittivät kiljuntahuipennukseen päättyviä harjoiteltuja hejarramsojaan.

Maailmanmestarien esitykset olivat komeaa nähtävää, pikkuiset aloittelijat hellyttäviä, siihen väliin sattuvat sitten muut. Varaviihteenä on joka tapauksessa aina musiikki, useimmiten kaunis. Joku kappale voi juuttua korvamadoksi, joka pitää kotona vielä ripata osalle perhettä puhelimeen.

Erilaista yleisöä kuin vaikkapa kiekko- tai salibandykatsomoissa. Hyvässä ja pahassa.

Esteettisyyttä ilmassa toki eri tavalla kuin nuuskamällejä räkivien karjujen kurranlyönnissä.

Katse kiersi hallia, palautti tuhansia muistoja. IFK:n mestaruusviirit ja jäädytetyt numerot, E2, jonka kaiteeseen oviaukoin yllä 70-luvulla juostiin nojailemaan ovien avautuessa ja lippujen maksaessa viisi markkaa.

Lähtiessä vielä kurkkaus harjoitushalliin, jossa kaukishuiput kikkailivat jäällä ja makkarat tirisivät grillissä. Sieltä se tuoksu tuli.

Iltapäivemmällä Väiskillä olivat nurmet vielä hyvässä kunnossa, mutta talviaikaan siirryttyä pimeä laskeutui totuttuakin aikaisemmin. Aurinko laskee Helsingissä 16.27, luki. Huono syöttö, näpäytti Torres-käännöstä kokeillut pelimies. Myönsin.

Iltasaduksi Tatu ja Patu supersankareina.

Mielenkiintoista luettavaa

Vaikken myyntimies olekaan, myymisestä on kiintoisaa lukea. Ja kuntosaliyrittäjä Sami Hurmeen blogi sitä aihetta parhaasta päästä. Toistuvasti tulee ajatus, että noinhan se on, miksei tuota ole tullut ajatelleeksi.

Myöhäinen adapteri

Muistan joskus kehaisseeni julkisesti Verkkokauppa.comista ostamisen helppoutta. Katson verkosta, onko tuotetta saatavilla, ostan sen, maksan omilla tutuilla verkkopankkitunnuksillani: vahvistus tulee saman tien sähköpostiin ja puhelimeen asiasta vastaavan henkilön yhteystiedoin. Sitten vain odottamaan postia tai käytännössä hakemaan tuote raitiovaunulla Ruoholahdesta.

Kun en epäluuloisena suomalaisena ole aktivoinut luottokorttiani nettikäyttöön, ovat Amazonit sun muut ulkomaiset verkkokaupat jääneet minulta toistaiseksi kokematta.

Törmätessäni pnin mainintaan luomistaan kalentereista ja kirjoista arvasin tämän nousevan ostamisen esteeksi, mutta kävin aikani kuluksi kumminkin vilkaisemassa, miten Lulu.comista ostetaan ja maksetaan. Ei ole tähän mennessä selvinnyt. Puolen tunnin työn ja muutaman tusinan klikkauksen jälkeen näin jossain maininnan PayPalista (joka sekin on minulle vielä hepreaa) enkä muuta.

Luultavasti ongelmat johtuvat vain tietoteknisestä jälkeenjääneisyydestäni, mutta kaltaisiani riittänee jonkin aikaa. Kotimaisia vähittäiskauppiaita siis tarvitaan vielä.

Onpa aamukahdeksalta pimeää

Kuurainen aamu muttei vielä ensimmäistä jäätynyttä lätäkköä tallottavaksi.

Aina vain voimistuva maatuvien lehtien tuoksu, hajumuisto Parolannummen Siltainmäestä täsmälleen neljännesvuosisata sitten.

Museokadulla työmiehet lämmittivät puhalluslampulla pikipadan liekehtimään.

Viimeinen kotka

Lasipalatsin Kirjatorin pöydästä kuudella eurolla mukaan lähtenyt Hävittäjälentäjä Hans Wind - Viimeinen kotka oli kyllä hintansa väärti. Silti tapaa vain olla niin, että legendaarisen hävittäjälentäjän tarinaa lukiessa lentokoulutus ja sotakokemukset kiinnostavat enemmän kuin sotien jälkeen hampaankoloon jääneet vääryydet.

En osaa sanoa, olisiko puuttumaan jääneestä eläkkeestä, alkoholiongelmista ja vähäisehköstä väärennysrikoksesta pitänyt jättää kokonaan kirjoittamatta vai käsitellä asiat viileän sivullisemmin. Lienee inhimillistä, että sotasankari haluaisi olla kunnioitettu ja maineikas myös sodan jälkeen.

Mutta hävittäjälentäjien hautajaistraditio yksine ylilennosta pystyyn kohti taivasta irtautuvine koneineen on jotain tavattoman komeaa.

Lokakuun aamu

Tuuli tunki korviin, suhisi puiden latvoissa, kiidätti tummanpuhuvia pilviä taivaalla, repäisi pudonneet kuivat lehdet rapisevaan tanssiin asvaltille.

Sammonkadun mäessä lehtikinokset ovat jälleen paksuimmat. Siinä, missä tuuheiden lehmusten alla voi kesällä pitää sadetta.

Vihaisia nuoria miehiä ja naisia

Dan Hansénin ja Jens Nordquistin Kommando Holger Meins: Dramat på västtyska ambassaden och Operation Leo tyhjensi hyvin tapahtumat Liitotasavallan lähetystössä mutta toimi lisäksi johdantona muutamaan muuhun asiaan, joista on kiintoisaa lukea lisää. Eli terrorismia synnyttäneeseen 60-luvun saksalaisen yhteiskunnan ilmapiiriin, Baaderiin, Meinhofiin ja kumppaneihin sinänsä sekä kansainvälisen politiikan osasina ja vielä Ruotsin sisäpoliittisiin kuvioihin IB-juttuineen sun muineen.

Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista.

Mikä instanssi lie flyktingråd, jollainen tuntui aikanaan Tukholmassa vilisevän kaikennäköisiä aktivisteja ja terroristeja?

Lukujono

Hypistelin jo Matti Yrjänä Joensuun uutuutta Kampin Suomalaisessa, mutta laskin vielä takaisin pinoon.

Aila Meriluodon päiväkirjakokoelma Vaarallista kokea on pitänyt lukea useammin kuin kerran, ja yhtä kiintoisalta kuulostaa myös Tällä kohtaa.

Ja se Jalosen Poikakirjakin on vielä lukematta.

Eilisillan pikakirjana Huovisen makupalatarjotin Ronttosaurus, merkintöjensä mukaisesti Uuden Suomalaisen Kirjakerhon kuukauden kirja joulukuulta 1976. Kuinkakohan kauan tuommoinen leppoisan hykerryttävä myhähtely enää elää nyt kun maailman tekstit ovat muuttumassa tweettien mittaisiksi iskeviksi onelinereiksi?

Tähänhän tulee kuin tilauksesta tämä (via).

10.10.10 klo 10.10

Hämärä

Tällaisena koleana syyslauantaina Väiskillä on valmiiksi harmaata kun tummat pilvet makaavat Töölön yllä. Kentänreunan syysruskaansa komeilevat puut siinä sentään, vähän jo haalistuneina.

Mutta kuuden jälkeen hämärä syvenee ja horisontti haipuu epämääräiseksi. Liikennevalot, autojen lyhdyt ja Väinämöisenkadun korttelien valaistut ikkunat kirkastuvat. Valokuvaajan hetki, saman tien jo ohi.

Sitten palloa potkivat pojat ja kentän halki kulkevat koiranulkoiluttajat tummuvat silueteiksi ja ääniksi siellä jossain. Hiekalla pimeys, ympärillä katuvalojen kellanoranssi kajo.

Hirvikalliolla

Joskus silloin Skavabölen pojat -näytelmän aikoihin jo tuli arvioista tunne, että tämä on jotain 70-luvun lapsille. Kesällä ostettu DVD viimein kotelosta perjantain lounasmatineaksi, ja olihan siinä.

Sukua Leijoille, tietenkin, ehkä paljonkin.

Sugar Baby love, länkkärit ja Hirvi kalliolla -puhelut.

Tarinan viedessä mukanaan alkoivat muutamassa kohtauksessa jalat pehmetä, iho nousta kananlihalle ja huone keinua, jokin osui liian lähelle johonkin. Piti kävellä ympyrää ja hengittää syvään ennen kuin jatkoi katsomista.

Musiikin ja aikalaislavasteiden tutkimiseksi pitäisi katsoa uudelleen, mutta voi olla niinkin, etten laita tätä levyä enää koneeseen.

Vielä Hullujen Päivien tungoksessa oli palauteltava itseään tähän ja nyt.

Rannat ja taajuudet

Taivallahden rannat olivat paikoillaan ja muutkin. Keltaiset lehdet, puissa jo paljautta. Kolea tuuli, joka sai kaipaamaan jotain pään peitoksi.

Hautiksella tyhjennettiin roskiksia traktorin lavalle. Sen takana ne muutamat lenkkeilijät, lastenvaunujentyöntelijät, koiranulkoiluttajat. Kunnon SAK:laiset ovat sorvin ääressä. Hietarannan vesi matalalla. Melkein taivaaseen asti ulottuva nosturi rakensi uutta kahvilaa. Merikannontien rannassa rakennetaan yhä. Sibeliusmonumenttia kuvaamaan riitti vielä pari itämaisen oloista. Mecklun ja Pohjoisen Hesperiankadun kulmassa aivan pieni häivähdys lehmuksen tuoksua.

Ajatuksissaan kävellessään ei heti havahdu tuttuihin tärmätessään. Hautiksella käly ja rattaissa nuorimmaisensa, sen takana hymyillen tervehtivä ope kuopuksen luokka perässään, matkalla retkelle. Taivalsaaressa naapuri koirineen.

Tää Töölö on sellanen saatanan kylä, tuhahti A joskus lukiossa välitunnilla, kenties sosiaaliseen kontrolliin kyllästyneenä teininä. Tässä iässä se on jo mukavaa.

Kuulokkeissa radiokanavien skannaus. Tänään puhuttiin ilmeisesti kerjäläisistä, matkustusrajoituksista ja myrkkyvuodosta paitsi Enbuske vieraineen parisuhteista. Ja soitettiin PMMP:n Lauttureita, Princen The most beautiful girl in the worldia, Karjalaisen Sekaisinia. I gassed the raisins in Africa, kajahti Lastenlinnantiellä. Tappara on terästä mansenkiälisine ottelumainoksineen sai ihmettelemään ilmakehän ionisoitumista ja radiaaltoja, mutta on ilmeisesti jokin Kiekkoradio-niminen kanava. Rapea riffi kyllä, siinä seuraavassa biisissä. Lopuksi vielä X3M ja överiekologisuuden ihmettelyä. Sanovatko jotkut tosiaan sån härt i stället av sånt här vai kuulenko vain väärin?

Työn orjat sorron yöstä nouskaa

Sosialidemokraatti 1920:

On kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkaansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon

Sosialidemokraatti 2010:

Vaikea uskoa, että kukaan on hallintoneuvostossa rahan takia. On tärkeää, että poliitikot käyvät vuoropuhelua elinkeinoelämän kanssa.

Toinen pää

Kuinka voisikaan olla seuraamatta blogia, jolla on tällainen nimi.

Juna sumusta

Neljä minuuttia myöhemmin kiskot alkoivat kihistä ja N-juna Helsinkiin kello 19.34 liukui laituriin.

Syksyn tuoksuja

Asvaltille keltaiseksi matoksi leijailleiden lehtien kirpeänimelä.

Murskaantuneen kiven, kun 3T pysähtyy Runskin mäen valoihin hiekkajarrutuksella.

Tänä aamuna hengitys taas höyrysi.