Stunde Null ja siitä eteenpäin

Richard Besselin Germany 1945 - From war to peace avasi jo aika lailla tilannetta maassa sodan päättyessä.

Raunioiksi pommitetut kaupungit, rautatiet ja sillat. Pakolaislaumat Sleesiasta, Sudeettimaasta, Itä-Preussista ja miten uudet isännät pakottivat jäämään halukkaat matkaan tarvittaessa väkivallalla. Kirjoittaja toki korostaa Saksan johdon omaa vastuuta kun se ei ajoissa evakuoinut alueita idässä.

Vapautetut pakkotyöläiset, vangit ja muut saksalaisten rääkkäämät, joita nyt tulvi maassa valmiina taistelemaan hengestään ja antamaan takaisin. Maassa, jossa alkuun ei ollut poliiseja eikä lupaa omistaa aseita.

Miehittäjien erilaiset asenteet eri vyöhykkeillä. Ranskalaiset halusivat imeä maan kuiviin omaksi hyödykseen, amerikkalaiset kitkeä natsismin, britit laittaa hommat toimimaan ja päästä kotiin, mihin suuntaan amerikkalaisetkin pian alkoivat suuntautua. Ja sitten itävyöhyke, ihan oma lukunsa.

Että vaikka kaupungit olivat romuna, oli varsinkin maalla myös varsin koskemattomia seutuja.

Anonyymin kirjoittamaksi merkitty Nainen Berliinissä : päiväkirja 20.4.- 22.6.1945 sitten pitkälti samaa yksilötasolla.

Ihmiset uskaltautumassa kellareista kaduille kun laukaukset vähitellen harvenevat ja hiljenee. Loputtomat humalaiset venäläiset sotilaat ja naisten kohtalo heidän käsissään. Yksi talon naisista piilottelee viikkoja välikaton pimeydessä. Kirjoittaja alistuu väistämättömään ja pyrkii liki epätodellisen ulkopuolisen käytännöllisesti etsimään vähiten pahan ja samalla sellaisen, joka omaa valtaa ja pystyy suojelemaan isommalta joukolta. Etsitään ruokaa, ja aikanaan miehittäjät organisoivat elintarvikkeiden jakelua. Uskaltaudutaan raunioituneen kaupungin muihinkin osiin ystäviä etsimään ja tapaamaan. Kävellen, tietysti, ja jossain vaiheessa liikenteeseen palanneilla harvoilla raitiovaunuvuoroilla, jotka kuitenkin ovat aina täynnä. Ja lopulta rusahtelee ja talouskin liikkeelle, venäläisten vaatteiden pesua pientä palkkaa vastaan, koneiden lastausta itään lähteviin juniin, pienen liiketoiminnankin aloittelua, jos hallinto antaa luvan.

Edelleen olisi löydettävä lisää siitä, miten tuotanto ja talous heräävät raunioiden keskellä henkiin, miten tie kohti talousihmettä saa alkunsa.

Aiheita

Jos tulisi illalla klo 20 tekstiviesti, että siirtäkää auto, siihen pudotetaan aamulla lumet katolta.

Ja kipaistaisiin ihan vain äkkiä siirtämään, mutta valot vähän himmeästi syttyisivät eikä startti edes lupaisi, kun akku olisi hiipunut. Ja tulisi ystävällinen naapuri melkeinpä aamutakissa autoineen antamaan virtaa. Mutta olisi konepellin avausnykäisin niin kovaksi jäätynyt että katkeaisi kouraan ja siinä sitä oltaisiin. ujutettaisiin kättä kapeasta raosta muttei se ihan yltäisi, ja haettaisiin kotoa pinsettejä ja sitten uudelleen pihtejä ja toisesta autosta taskulamppua ja lopulta mentäisiin voimalla grillin läpi pellin avaussalpaan ja se viimein auki. Muttei jauhamisen jälkeenkään lupaisi, niin että alettaisiin arvella akun jäätyneen tai jotain. Ja tulisi sitten seuraavaksi katsomaan lankomies, joka asettelisi kaapelit vähän uudelleen ja hyrryyttäisi hetken akkuun saksalaista sähköä ennen kuin istuisi penkkiin ja kääntäisi avaimesta jäisen auton käyntiin ja sanoisi, että maajohto se vain ollut huonossa kontaktissa. Ja lähdettäisiin sitten ajelulle kiertämään naapurikaupunkeja ja kolmoskehää ja kehräämään akkuun ampeereja.

Lopulta keskiyön jo häämöttäessä viimein kotiuduttaisiin ja siinä vaiheessa jo vähän naurattaisi koko juttu vaikka siinä kohmeisia käsiä konepellin rakosissa kolhiessa kyllä olisi tullut aika väkeviäkin sanoja.

Muistinvaraisesti

Ajatar on Forumissa
Forumissa Mannerheimintiellä
Auki joka ilta kello kahdeksaan
Ajatar on Forumissa

Yksi risti kaksi
Pennit miljoonaksi
Veikkaus on joka viikko
Palautuspäivä keskiviikko

Vuokraamalla
Pääset helpommalla
Thorn

Yhdeksän yksi
Pilkku yksi
Radio Ykkönen

Niin valoisaksi päivän saa
Kuppi teetä ja sympatiaa
Kun kosketuksen lämpöisen
Tunnet virkistyen
Oot onnellinen

Maitoa ja makkaraa
Makeata mitä vaan
Kymppikioskilta saa

Viri viri viri viri kaakao
Viri viri
Viri viri

Kun taas saapuu hetki sininen
Niin hyvä on kun tunnen sen
Hiljaisuuden
Hetken tään sinisen

Ota Pax
Ota kaks
Ota Fazerin Paxeja kaks

Valintatalon kassissa
On talous vatupassissa

Mainokset on niinku pahoja

Bussissa radiokanavia skannatessa osuin Taustapeilin pyöreä pöytä -ohjelmaan, jossa erinäiset nokkelikot keskustelivat muun muassa kampanjasta korvata bussipysäkkien mainokset jollain muulla.

Ostettaisiin vaikka Hesarin etusivu ja laitettais siihen jonkun lupaavan taiteilijan teos… ihmisethän menis ihan sekasin…

Niin varmaan.

Mikäs siinä, luovutaan mainoksista koko maailmassa mutta kuulisin mielelläni, miten ne mainostulot missäkin korvataan? Ainakin oletan, että kaupunkini saa noista pysäkkimainoksistakin jotain tuloa moninaisiin rahantarpeisiinsa.

Tai jos kansalaiset tai taiteilijat haluavat jatkossakin ostaa mainostilaa niin sehän varmaan sopii myyjille paremmin kuin hyvin.

(Tosin esitys perustaa oheen myös maksuttomia mainospaikkoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin on pikaisesti ajateltuna ihan kannatettava).

Entä mainosten "hallitsevuus" ja "päällekäyvyys" sitten? Matkustelen ahkerasti Helsingin julkisella liikenteellä mutten nyt miettimällä saa päähäni ensimmäistäkään asiaa, jota pysäkeillä mainostettaisiin.

Mutta ehkä tämä on vain tätä helppoa hyi, kaupallisuus -mantraa. Tai vielä todennäköisemmin sitä, että missasin tähän kaikkeen sisäänleivotun ironisen tason.

Lue myös: Unkuri: Visuaalisen viestin viuhahdus

Ei saa olla liian intiimiä

Ugus kirjoittaa elämänsä levykaupoista. Koska kaupungit ovat toisia, en juuri noita tunne, mutta idea.

Torstain lainaus tulee kuitenkin kirjoituksen kommenttiosastolta:

Minä olen aina inhonnut pieniä myymälöitä, niin levy- kuin kirja-. Minun mielikuvieni sellaisessa musiikki soi aina liian hiljaisella, niin, että kuulee oman hengityksensä vinkuvan nenässä. Joku tyyppi istuu pöydän takana ihan liian rennoissa vaatteissa aikakauslehteä lukemassa, ja kaikin puolin muutoinkin tuntuu siltä kuin olisin astunut luvatta jonkun olohuoneeseen. Antakaa minulle marketin hengetön ja steriili viihdeosasto ilman yhtäkään myyjää, koska tahansa!

Näin.

Anturan alla

Ehkä ennätyksellinen lumitalvi parantaa koordinaatiota.

Nyt on taas jo tottunut siihen, että jalka luisuu joka askeleella sivulle tai taakse, pahimmin siinä rakeisessa möhjössä, joka joskus on ollut lunta. Pintakerroksen alla jäinen polanne, joka taittaa nilkkaa milloin mihinkin suuntaan.

Se hetki, kun horjahdettuaan keikkuu puoli sekuntia juuri siinä tasapainon rajalla, tietämättä, oikeneeko vielä vai rojahtaako raskaasti kyljelleen.

Viime päivinä lisäksi bussien ajoradalta heittämät sohjoroiskeet ja jalkakäytävien järvet, joita kulkijat jonottivat ohittamaan veden ja seinän välistä.

Tänä aamuna rapsakka pakkanen oli kuivannut kaupungin. Tuuli viilsi naamaa, mutta jalka piti eri tavalla.

Ja helppoahan tämä on, pyrähtely lämpimästä sisätilasta toiseen. Toista kuin mottimetsän reisisyvässä hangessa kahlanneilla esi-isillä.

Performanssi

Kulmasta Hesperiankadulle kääntyessäni katsoin, että joku roikkuu räystäällä irrottamassa jääpuikkoja. Mutta eipä tuo mitään irrottanut, roikkui vain rauhallisena. Kadun toisella puolella nainen luki puhelimeen osoitetta hätäkeskukselle.

Parahiksi aikaa hakea perillinen katsomaan sillä aikaa kun pelastuslaitos saapuisi. Ja oli, vouvotukset alkoivat lähestyä juuri kun asetuttiin paikoillemme. Mustamaija ensin, sitten kaksi hyökkäysautoa, ambulanssi, joka peruutti vähän sivummalle, ja tikasauto.

Lumenpudottajan hakeminen nostokoriin ei montaa minuuttia kestänyt. Parvi nahistelevia yläastelaisia valui ohi ja kaksi energisintä repi toisiltaan takkeja yltä siihen tahtiin, että konstaapeli meni väliin. Hei se äijä pois sieltä alta, huusi palomestari jollekin kadun toisella puolella.

Lähdettiin kun kori oli melkein alhaalla taas.

Luona Sipoon kirkon

Spotifysta nuoruuden suosikkeja fiilistellessä tuntuu, että erityisen hyvin ovat ajan hammasta kestäneet David Bowie ja Queen. Ja heitetään Spotifyn ulkopuolelta pottiin vielä Pink Floyd.

Mutta keväällä 1978 soi Kate Bush. Oli talven jäljiltä pölyistä, kierrettiin Töölön vinoparkkeja bongaamassa rekisterinumeroita. Ennen hyytymistäni taisin päästä 1:stä jonnekin 230:n tienoille.

Pitäisiköhän etsiä se ruutuvihko ja jatkaa?

Bussissa Munkkivuoren kohdalla

Teinineiti 1:

Mä aion mennä kesällä kesätöihin ja ostaa skeittikengät. Kato mä oon sellanen ihminen joka suunnittelee elämäänsä.

Teinineiti 2:

Mä aion ostaa kameran ja ottaa kuvia ja perustaa niille nettiin sivun. Sit niitä ostetaan.

Torstain siteeraus

Vanha konstihan ajan kulun vilkastuttamiseksi on tilata itselleen hammaslääkäriaika, ottaa 3 kuukauden vekseli taikka ilmoittautua länsimaisen kirjallisuuden klassikot –kokonaisuuden tenttiin yliopistolle.

- Tillman

Kirjastosta mukaan

Painopisteen hallinta

Tällaisella kelillä askeleen tulee olla lyhyt ja tahmea.

On tässä hienoa talvea ollutkin

Sään muuttumisen suojaksi huomaa siitä, että ikkunalaudan peltiin alkaa napsahdella pisaroita ja asvalttiin tömpsähdellä spontaanisti lunta katolta.

Samalla oli tullut aika kaivaa auto kuukaudessa kertyneistä aurausvalleista. Teräksisellä pistolapiolla ja kahdella riittävän kokoisella lumisellaisella varustautuneelta partiolta työ kävi niin nopeasti, että intoa riitti puhdistaa kadun toiselle puolellekin auton kokoinen paikka. Vieressä herrasmies kuitenkin torjui avun ja istui mieluummin pohjastaan hankeen juuttuneessa Bemarissaan odottamassa tunnin hinausautoa, joka aikanaan saapuikin.

Kotimatkalla kaivettiin vielä kulman sadevesikaivo esiin jään alta, ja risteyksen järvi alkoikin madaltua kohisten.

Maanantaiaamu, koulu ja arki. Harmaan apea keli, autojen renkaiden sihinä märillä kaduilla.

Kurkistus avaimenreiästä suomenruotsalaisuuteen

Pitihän se arvata. Ne juhlivat uutta vuottakin tyylikkäästi pukeutuneina valkoliinaisten pöytien äärellä. Hyväntuuliset laulut voi melkein kuulla.

Blogin shoppailut, ravintolalounaat ystävien kanssa, sujuvat opiskelut, suhteilla saatu kiva duunipaikka, ulkomaanmatkat ja mukavat koti-illat tyylikkäästi sisustetussa keskusta-asunnossa eivät suorastaan lievennä perinteistä stereotyyppistä käsitystä suomenruotsalaisesta elämästä. (Tai sitten tämä on Sex and the city ruotsiksi).

Mutta miksipä satunnainen lukijakaan kärttyilisi: tuollahan on leppoisia ja hyväntuulisia merkintöjä elämän pienistä ja isommista iloista enempiä narisematta ja ketään ainakaan muistaakseni mollaamatta.

Tuolla asenteella eletäänkin pitempään.

Taas uusi vuosi

Tummia siluetteja kaksin, kolmin, joukoin nousi Sammonkatua ja jatkoi rinnettä ylös Temppeliaukion laelle. Kohdalla erotti kainaloon puristetut kuohuviinipullot ja riemukkaampien seurueiden käsissä jo täydet lasit.

Vastahan olin yksi heistä, vaikka onhan siitä aikaa.

Yksi raketti lähti viistosti sivuun ja värisade sulki talon Temppelikadun varrella syleilyynsä. Ollapa kamera ollut silloin valmiina.

Seuraavalla viikolla kuuntelisin taajaan Pink Floydia ja lukisin Kjell Westötä.