Joppe Karhunen kirjassaan harmittelemassa hävittäjälentäjäksi sopimattomiksi osoittautuvia pilotteja, joita laivueisiin lähetettiin aiheuttamaan jopa turhia konerikkoja. Kunnes passitettiin takaisin jonnekin.
Hävittäjä-ässistä kirjoitettiin kirjoja ja lehtijuttuja, mutta miten näiden epäonnistujien sota jatkui? Ja millä mielellä he, jos hengissä säilyivät, sodasta palasivat?
Paskareissu mutta tulipa tehtyä?
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
lauantai 26. helmikuuta 2011
Takkatuli ja nojatuoli
Perjantaina pakkanen hellitti kuuteentoista, mutta tuuli yltyi. Sitä uhmatenkin hiihtopartio suoritti tehtävänsä Keiteleen jäällä havaiten jäätiellä auton, moottorikelkan ja mopon. Tuulta vasten palatessa oli kyllä suljettava toinen silmä, joka valui solkenaan vettä.
Sisällä oli kuivaa ja lämmintä. Ja kälylässä sai surffata sohvalla pieni koira kupeessa rapsutettavana, iso koira jaloissa kiehnäämässä ja niskan takana kissa kerällä selkänojalla nukkumassa. Liekkien humina tulipesässä.
Vielä sauna, suihku, parranajo ja greippilimsaa.
Pakkasella on kumminkin kirjasto. Kirja Simo Häyhästä vähän runollisen ja asian sekasotku mutta uutta tavaraa. Joppe Karhusen Ritarilentue valotti tiedustelun sekä johtamis- ja viestijärjestelmien arvoa hävittäjätorjunnalle.
Hannu Raittilan esseekokoelman parasta antia suomalaisen miehen ja koulun laulukokeiden suhde. Meillä ei sentään kieltäydytty lausumalla, mutta tusina poikia mumisemassa kukin "Paljon on miehiä maailmalla" pilasi taatusti musiikinopettajan korvat. Vaikea kappale, lehtori lohdutti T:tä, joka kunnianhimoisempana yritti Kalinkaa.
Ja teksti töölöläisestä ja perinnemaisemasta osui keskelle rintaa.
Heinäkuussa kaupunkilainen - vaikka juuri töölöläinen - ajaa autolla maaseudulle, erimerkiksi Sysmään. Matkallaan töölöläinen huomaa, että perinnemaisema on kadonnut. - - - Missä ovat heinäseipäät ja maitolaiturit? Minkä vuoksi peltoaukean ympärille ryhmittyneen kylämiljöön annetaan hukkua pusikoihin? - - - Keski-ikäisen töölöläisen ei auta muu kuin palata sinne mistä lähti: neljäkymmentäluvun lopun pientilalle ja sen suomaan elintasoon. Ainoastaan siten saadaan takaisin todella aito perinnemaisema. Samalla ratkeaisivat työttömyyden ja liikalihavuuden kaltaiset kansantaloudelliset ja -terveydelliset ongelmat itsestään.
Kokemuksesta sanoisin, että samat elementit löytyivät vielä kuusikymmenluvunkin lopun pientilalta. Hyvässä ja pahassa.
Yötä myöten vielä Aila Meriluodon päiväkirjamuistelo "Tältä kohtaa". Ja siteeraus:
Miksi ylipäätään väitetään vanhenemista jonkinlaiseksi psyykkiseksi autioitumiseksi, köyhtymiseksi, kun se on nimenomaan rikastumista, täyttymistä äärimmilleen.
Tällä kohtaa arvioisin todeksi.
Muuten sitten. Taas yksi kirjailija, joka ei mielestään ole saanut ansaitsemaansa arvostusta ja tuskailee apurahojen ja kulttuuripalkintojen varassa pyörivää elantoaan. Kirjojen myyntituloista ei juuri ollut puhetta. Enpä tiedä... Sukupuolielämän kuvaukset sitten. Kaipa sitä on ollut miehiäkin, jotka ovat julkisesti muistelleet partnereitaan ja heidän fyysisiä ominaisuuksiaan. Kaipa.
Tutut korttelit tietysti, ja ajankohdat ja säät, joiden kautta teksti sivuaa omia muistoja. Arkadiankadun Sininen Baari ja keskitalven 1978 - 1979 kovat pakkaset, esimerkiksi.
Viina. "ALKOsta taas tavallinen lasti". Huoh. Vanhenemisen raadollinen kuvaus kieltämättä sen verran rankka, että piti vielä lukea väliin jotain ihan muuta eikä mennä suoraan nukkumaan.
Sisällä oli kuivaa ja lämmintä. Ja kälylässä sai surffata sohvalla pieni koira kupeessa rapsutettavana, iso koira jaloissa kiehnäämässä ja niskan takana kissa kerällä selkänojalla nukkumassa. Liekkien humina tulipesässä.Vielä sauna, suihku, parranajo ja greippilimsaa.
Pakkasella on kumminkin kirjasto. Kirja Simo Häyhästä vähän runollisen ja asian sekasotku mutta uutta tavaraa. Joppe Karhusen Ritarilentue valotti tiedustelun sekä johtamis- ja viestijärjestelmien arvoa hävittäjätorjunnalle.
Hannu Raittilan esseekokoelman parasta antia suomalaisen miehen ja koulun laulukokeiden suhde. Meillä ei sentään kieltäydytty lausumalla, mutta tusina poikia mumisemassa kukin "Paljon on miehiä maailmalla" pilasi taatusti musiikinopettajan korvat. Vaikea kappale, lehtori lohdutti T:tä, joka kunnianhimoisempana yritti Kalinkaa.
Ja teksti töölöläisestä ja perinnemaisemasta osui keskelle rintaa.
Heinäkuussa kaupunkilainen - vaikka juuri töölöläinen - ajaa autolla maaseudulle, erimerkiksi Sysmään. Matkallaan töölöläinen huomaa, että perinnemaisema on kadonnut. - - - Missä ovat heinäseipäät ja maitolaiturit? Minkä vuoksi peltoaukean ympärille ryhmittyneen kylämiljöön annetaan hukkua pusikoihin? - - - Keski-ikäisen töölöläisen ei auta muu kuin palata sinne mistä lähti: neljäkymmentäluvun lopun pientilalle ja sen suomaan elintasoon. Ainoastaan siten saadaan takaisin todella aito perinnemaisema. Samalla ratkeaisivat työttömyyden ja liikalihavuuden kaltaiset kansantaloudelliset ja -terveydelliset ongelmat itsestään.
Kokemuksesta sanoisin, että samat elementit löytyivät vielä kuusikymmenluvunkin lopun pientilalta. Hyvässä ja pahassa.
Yötä myöten vielä Aila Meriluodon päiväkirjamuistelo "Tältä kohtaa". Ja siteeraus:
Miksi ylipäätään väitetään vanhenemista jonkinlaiseksi psyykkiseksi autioitumiseksi, köyhtymiseksi, kun se on nimenomaan rikastumista, täyttymistä äärimmilleen.
Tällä kohtaa arvioisin todeksi.
Muuten sitten. Taas yksi kirjailija, joka ei mielestään ole saanut ansaitsemaansa arvostusta ja tuskailee apurahojen ja kulttuuripalkintojen varassa pyörivää elantoaan. Kirjojen myyntituloista ei juuri ollut puhetta. Enpä tiedä... Sukupuolielämän kuvaukset sitten. Kaipa sitä on ollut miehiäkin, jotka ovat julkisesti muistelleet partnereitaan ja heidän fyysisiä ominaisuuksiaan. Kaipa.
Tutut korttelit tietysti, ja ajankohdat ja säät, joiden kautta teksti sivuaa omia muistoja. Arkadiankadun Sininen Baari ja keskitalven 1978 - 1979 kovat pakkaset, esimerkiksi.
Viina. "ALKOsta taas tavallinen lasti". Huoh. Vanhenemisen raadollinen kuvaus kieltämättä sen verran rankka, että piti vielä lukea väliin jotain ihan muuta eikä mennä suoraan nukkumaan.
torstai 24. helmikuuta 2011
Hiljaiseloa
Öisin mittarissa alkaa kolmosella, päivisin kakkosella. Kuiva pakkanen on niin kovin erilainen kuin Helsingin merituuli, mutta varomaton henkäys saa kurkun kirvelemään.
Paikallisessa uimahallissa kelpasi lillua lämpimässä vedessä ja ihmetellä hankia maisemaikkunan takana. Kivaa, hihkuivat pienet ja kipusivat yhä uudelleen vesiliukumäkeen. Lopuksi aulassa munkkikahvit ja kurkistus liikuntasaliin, jossa paikalliset koripallosuuruudet hioivat kuvioitaan valmentajaenglanniksi.
Kirjasto. Korkeintaan kolme kullekin, sovittiin. Mitään sovittu. Ilmoitin vain.
Paikallisessa uimahallissa kelpasi lillua lämpimässä vedessä ja ihmetellä hankia maisemaikkunan takana. Kivaa, hihkuivat pienet ja kipusivat yhä uudelleen vesiliukumäkeen. Lopuksi aulassa munkkikahvit ja kurkistus liikuntasaliin, jossa paikalliset koripallosuuruudet hioivat kuvioitaan valmentajaenglanniksi.
Kirjasto. Korkeintaan kolme kullekin, sovittiin. Mitään sovittu. Ilmoitin vain.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Ryyppyreissu
Vuosi vuodelta enemmän ihmettelen, miksi sitä viinaa pitää niin, aina.
Silti tämä kirjoitus on lujaa asiaa, ja monta täydellisyyttä hipovaa viikonloppua on aikanaan vietetty juuri tällä konseptilla.
Silti tämä kirjoitus on lujaa asiaa, ja monta täydellisyyttä hipovaa viikonloppua on aikanaan vietetty juuri tällä konseptilla.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Keskiviikon lainaus
Hiukan irti koko tekstistään:
Kun peliporukkaa jaetaan, jotkut valitaan aina ensin, ja jotkut aina viimeisten joukossa. Tämä ei johdu ilkeydestä, vaikka se voi jonkun mielestä tuntua pahalta, vaan yksinkertaisesti siitä, että näin saadaan tasaväkiset joukkueet. Tällaisia prosesseja vastaan potkiminen kumpuaa ymmärrettävästä halusta välttää tätä mielipahaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että muunlainen prosessi johtaa siihen, että toinen joukkue yksinkertaisesti murskaa toisen. Sekö tuntuu paremmalta?
Tiedemies: Eliitti ja rahvas
Kun peliporukkaa jaetaan, jotkut valitaan aina ensin, ja jotkut aina viimeisten joukossa. Tämä ei johdu ilkeydestä, vaikka se voi jonkun mielestä tuntua pahalta, vaan yksinkertaisesti siitä, että näin saadaan tasaväkiset joukkueet. Tällaisia prosesseja vastaan potkiminen kumpuaa ymmärrettävästä halusta välttää tätä mielipahaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että muunlainen prosessi johtaa siihen, että toinen joukkue yksinkertaisesti murskaa toisen. Sekö tuntuu paremmalta?
Tiedemies: Eliitti ja rahvas
tiistai 15. helmikuuta 2011
Parikymmentä alle
Tällainen pakkanen paljastaa joukossamme kulkevat kyborgit. Ne liikkuvat ulkona paljain päin.
Jossain on kuulemma mies itkenyt. Iineksen mielestä semmoinen on hienoa. Amerikkalaisen mielestä kaikkea muuta.
Mitä zen-mestari tekisi?
Jossain on kuulemma mies itkenyt. Iineksen mielestä semmoinen on hienoa. Amerikkalaisen mielestä kaikkea muuta.
Mitä zen-mestari tekisi?
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Ihan vaan
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muistaa ihmisiä, joita ei enää ole. Niin tietenkin.
- - - - -
Ihan muuta:
NHL-maalivahti nimeltä Mikko Koskinen? Itse en muista kuulleeni muista sen nimisistä kuin se Mämmilän hahmo. IFK:n kauden 1979 - 1980 kokoonpanon kyllä muistan, pelinumeroineen.
- - - - -
Ihan muuta:
NHL-maalivahti nimeltä Mikko Koskinen? Itse en muista kuulleeni muista sen nimisistä kuin se Mämmilän hahmo. IFK:n kauden 1979 - 1980 kokoonpanon kyllä muistan, pelinumeroineen.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Muistin pintaan nousevia kuplia
Tästä tuli mieleen se kun kokoonnuttiin aamuhämärissä ennen koulun alkua Humalistonkadulle ja ilmestyttiin laulamaan syntymäpäiväsankarille.
Kaikkea sitä nuorena jaksoi. Niin kuin hypätä koulun jälkeen ex tempore porukalla autoon ja ajaa Tampereelle katsomaan A-junnujen peliä. Tai yksin Turun pikavuoroon nähdäkseen IFK:n pelaavan Kupittaalla.
Kaikkea sitä nuorena jaksoi. Niin kuin hypätä koulun jälkeen ex tempore porukalla autoon ja ajaa Tampereelle katsomaan A-junnujen peliä. Tai yksin Turun pikavuoroon nähdäkseen IFK:n pelaavan Kupittaalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
