Avausnovelli imaisee lukemaan: Uuden vuosituhannen mediamiehet ja puoliperinteinen sotilasorganisaatio yrittävät sopeutua toisiinsa kertausharjoituksissa luolan uumenissa.
Päättelimme, että kova tuliryöppy olisi taktisestikin oikeaoppinen toimenpide rynnäkön torjunnassa. Perälä vakuutti, että niin tehdään kaikissa leffoissa ja sarjakuvissa ja videopeleissä.
Välipalat liukuvat vähän ohi, paitsi satelliittien ja tietokoneen käskyttämä rekkamies, joka tavoittaa aika paljon.
Päätöstarina Kotia päin tästä päällimmäiseksi mieleen jää, Jäniksen vuoden harmaankaru pikkuserkku. ATK-päällikkö vaeltaa, soutaa menneeseen aikaan tai siihen, mitä siitä lenkottaa jäljellä. Saranasukupolvi, on kirjoitettu, joka vielä osasi lypsää lehmän mutta myös surffata netissä. Miehemme osaa kalastaa, metsästää, valmistaa saaliinsa ruoaksi ja ilmeisesti viljellä maatakin. Haaverin sattuessa sivistys ja maailma ovat kaukana kuin aution saaren Tom Hanksilla, mutta vähitellen miehemme selviää, vai selviääkö lopulta sittenkään. Ehkei menneeseen sitten kuitenkaan ole mahdollista paeta.
Ja isäthän ne jokaisella pellonkulmalla mulkoilevat, edelliset sukupolvet. Ja heissä sota tai ainakin pula. Syö paskas, sanoi Immu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti