Kanavat lisäntyvät ja informaatiohyöky levenee, mutta yhä harvempi haluaa maksaa journalismiksi kutsutusta työstä. Yrityksillä, järjestöillä ja muilla asiansa näkyviin mielivillä halua on, joten ehkä meillä on 10 vuoden päästä toimittajien sijasta tiedottajia.
Samalla tietenkin vastuu tiedon uskottavuudesta siirtyy kuulijalle. Nykyistäkin enemmän, siis.
Verkossa ihmisten on entistä helpompi vertailla kuulemaansa, joten kriittisyys helpottuu. Mutta samaan aikaan jakaudumme mikroyleisöihin, joissa on aina vain helpompi valikoida vastaanotettavakseen vain itselle mieluista ja itseä kiinnostavaa asiaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Paaosin samaa mielta, mutta vaittaisin etta "yha harvempi haluaa maksaa siita mita nykyaan lehtitalot kutsuvat journalismiksi". Nettiversioiden varassa elavana voi tietysti nakokulmani olla rajoittunut, mutta ne harvat kerrat jolloin olen paperilehden kateeni saanut olen huomannut lukeneeni samat otsikot jo paivaa aikaisemmin STT:n julkaisemina ja lehtien oma osa, taustoittaminen ja muu syventaminen, se journalismi, on puuttunut lahes kokonaan.
Tuota ongelmaa on. Perinnettä, että meidän pitää kertoa kaikki uutiskriteeriemme mukaiset asiat siinäkin tapauksessa, että ne on jo aiemmin kerrottu kaikkialla muualla.
Mutta kyllä aamun lehdessäni yritystäkin on paljon. Omaa tuotosta ja lisätietoa ja (yhä liian vähän) paikallisia aiheita, joista en kuulisi muualta.
Jos työstään palkkaa saavia journalisteja ei olisi, kuka ehtisi kaivaa esiin ne asiat, joista jotkut haluavat vaieta mutta jotka meidän kuuluisi tietää?
Lähetä kommentti