Meidät huomattuaan kebab-pizzerian isäntä otti tilanteen haltuunsa tiskin takana häärineeltä pienikokoiselta naiselta. Englantia ei puhunut hänkään, mutta onneksi ne saksantuntiemme monisteet eivät menneet hukkaan.
Suositus vakuutti meidät molemmat, ja aterian puolivälissä isäntä kävi kysymässä, onko kaikki hyvin. Ja lopetellessamme tiedusteli vielä, saisiko talo tarjota lasilliset turkkilaista teetä.
Toki.
Maksettaessa saimme vielä kuulla, että isännän tuntevat kaikki ja täällä käyvät kaikki, kaukaakin. Aristokraattisesti harmaantuneessa herrasmiehessä säteili sellainen vieraanvaraisuuden ja samalla ylpeän itsetietoisuuden yhdistelmä, etten osaa kuvitella samanlaista suomalaiseen ihmiseen.
Ja tonnikala-sipulipizza oli erinomainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti