tiistai 12. maaliskuuta 2013

Helmet

Parasta sunnuntain HS:ssa oli Sampsa Oinaalan juttu suomalaisesta äänimuistista ja sen tallentamisesta. Tosiaan, enää ei kuule sitä kännyköiden kaiuttimiin lähettämää rat-tat-tarat-tat-tarattiakaan. Älypuhelimet, kuulemma.

Mitä kaikkia muita ääniä on kadonnut ja katoamassa?

Jolloin oli tietysti linkattava tähän vanhaan kokoelmaan. Jota selatessa nousi oudon eläviä muistoja. Kuten lehmänkellon kalahtelu kun lehmät utuisessa kesäillassa lompsivat laitumen koivujen lomasta kohti jakkaroineen ja sankoineen saapuvaa lypsäjää.

Ja totta kai Juantehtaan pilli.

HS:n muita helmiä: Ilkka Malmbergin metateksti talvisodasta, Sami Keron otos jääpallomestaruutta mahallaan liukuen juhlivista HIFK-pelaajista ja miksei myös Tommi Niemelän pitkä pala tiettyjä aloja tutkivien ja aiheista julkaisevien saamista uhkauksista.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

lauri viidan moreenin miljöössä särhämöi, hurisi ja pussahteli. modernin elinympäristön äänimaisema on toisenlainen. pankit, kaupat ja kuppilat hälisevät uusin äänin.

arkkitehdit muistavat julkisten tilojen äänisuunnittelun, vasta kun virheet on tehty. ratkaisu on valitettavan usein meluisa suihkulähde, jonka tehtävä on peittää alleen epäonnistunut äänimaisema.

yksi lähes sukupuuttoon kuollut ääni on tämä: maailmanloppu tuleeeee! tehkää parannuuus!

Mika kirjoitti...

Aiheesta lukisi paljon enemmänkin.

Mitäköhän ääniä korostavaa proosaa sitä on? "Pamisoksen purkaus" tulee ensinnä mieleen.

Yön hiljaisuudessa äänet korostuvat. Aura-autojen rumina, hissin oven shumahdus.

Tämähän vaatisi oman merkintänsä.