Nappulakengät

Laite luki kausikortin viivakoodin ja kai piippasi, portti naksahti auki. Turvatarkastaja tunnusteli pehmoisen lämmintä lisävaatetta pursunneen reppuni yhtä ystävällisesti kuin aina. Olisi ollut HJK-termosmuki kahvin ja pullan kera kausarilaisille kympillä, mutta taskuissa kilisi vain viitisen, siispä kävelin suoraan istumaan.

Sonera Stadiumilla on aina viisi astetta kylmempää kuin ympäristössä, joten oli lisättävä vaatetta vähitellen. Lisäpaita takin alle jo ennen alkuvihellystä, sitten talvisormikkaat ja toiselle jaksolle pölyinen pipo. Kenttää reunustivat vihreät kasat, tekonurmirouheen kuorruttamat viimeiset lumet.

Eteläpäädyssä istuttiin tiiviisti, ja kummallekin puolelle riitti ajanmukaisesti pukeutuneita nuorten miesten seurueita nokkeline keskusteluineen. Pelaajia arvioitiin ja heistä juoruttiin, avausmaalintekijäveikkausta pystyteltiin, omia pelejä käytiin läpi, jääkiekkoa mollattiin mutta hillitysti. Hihitin sisäänpäin parhaille heitoille.

Ennen vanhaan Stadikalla tuoksuivat Old Spice ja Pax-pastillit, nykyään Sonskilla modernimmat partavedet ja nuuska. Olenkin ollut huomaavinani jalkapallon leimautumista nuorten hipsterien lajiksi siinä, missä kiekon imagoa säestävät Karjala-lippikset, örinä ja Popeda. Bensalenkkarit mainittiin nytkin vierestä kuulluissa keskusteluissa.

Illan näyttävimmän pommitti alkulämmössä Pohjanpalo eteläpäädyn tulostauluun. Peliajalla Forssell osui vain tolppaan, mutta Klubi palkitsi yleisönsä kahdella maalilla ja kolmella pisteellä. Näyttävin jakso osui avausjakson puoliväliin, toisella vauhti putosi. Fanikatsomon laulut ja loppuseremoniat kiittämään saapuneille pelaajille tekivät kyllä vaikutuksen. Ja ottelun aloituspotkun hoiti itse Aulis Rytkönen solmien aikakausia lajihistoriaksi.

(Ottelusta enemmän Vastapallo ja video alla)


Harmaus tummeni koillisesta käsin lyijyksi, ja sade alkoi tihkuta aluksi melkein huomaamatta. Onneksi ei ollut tuulta työntämässä sitä katoksen alle.

Kaupan kautta kotiin. Maitoa, mehua, leipää, rahkaa ja karjalanpiirakoita.

Kolme nuolta hihassa

Noustessani aseman edessä autosta oli junan lähtöön puoli tuntia. Lippu junamaatista, ja tunnelin paikassa nopea kebab riisillä, Tampereella kun oltiin. Hyvää.

Viikonloppu oli siinä kohdin, että vaunuun pakkautui varusmiehiä. Nykyisillä on maastopuvut ja hihassa ne Laguksen kolme nuolta, joita meidän aikanamme ei (tornihuhujen mukaan) vielä saatu ottaa käyttöön. Mutta jutut ovat ällistyttävän täsmälleen samat vain sillä erotuksella, että silloin ei mainittu kännyköitä. Oli juuri ja juuri Walkmanit, C-kasetein.

Kaivokadun pysäkillä kolisteli 3T juuri nenän edestä liikkeelle. Kävely kotiin kestäisi saman verran kuin 11 minuutin odotus seuraavaan, joten jalkaa toisen eteen.

Minä lähdin Tampereelle

Näin selvästi A:n seisovan siinä auton vierellä parkkilipuke kädessään, ja hetken päästä hän käänsi auton sisukset ylösalaisin sitä etsiessään. Myöhemmin selvisi, että lipuke oli jäänyt sisään kassan päälle.

Todistajanpsykologia.

Teboil Lempäälä Pirkanhovin buffa tarjosi lounaaksi salaattia, lohirisottoa, häränrintaa ja perunamuhennosta. Painikkeeksi piimää ja päälle kahvit.

Jonotin hotellin respassa naisvoittoisen nahkatakkisen ja fiftarikampauksisen seurueen takana. Psychobilly-merkki yhden takissa toi mieleen Melrosen ja aiheutti korvamadon.

Hallilla roudausta ja kahden pelin ilta. Tavanomainen, lukuunottamatta palaveria hövelin mediajulkimon kanssa. Yksi tekee tilastot ja toinen tekstin, sitten vaihdetaan, ja erätauoilla juniorit ja naiset. Junioreihin tuli virhe ja naisiin yöllä täydennystä Keski-Euroopasta.

Iltaöinen kävely Hakametsästä Koskipuistoon. Kulkijoita, katusoittoa, poliisi, ambulanssi. Siniset valot läikkyivät pitkin seiniä. Lämmin ateria pelien päälle on harvinaisuus. Big Mac Meal on lämmin ateria.

Seuraavana iltapäivänä sama taival toiseen suuntaan. Pizza- ja kebabpaikkoja ja baareja enemmän kuin olisin jaksanut laskea. Tamperelaiset taitavat syödä paljon ulkona. Itse en poikennut. Herrasmies käveli stetson päässä, jenkkirassiletkan yhdessä autossa matkusti mies sen katolla istuen. Kaikki eivät kestä kevätaurinkoa.

Lajilegenda, Suomen mestari kelkkoi vapaaehtoisapuna pressihuoneeseeseen evästä. Siinä oli jotain väärää.

Kaksi peliä vaihdetuin roolein, juniorit ja naiset. Virhettä ei ole vielä löytynyt ja Keski-Euroopasta tullee taas yöllä. Autokyydillä hotellille. Turha lähteä enää etsimään ateriaa, koska hotelliaamiainen.

Äkillinen mieliteko kuunnella John Lennonia. YouTubesta löytyy.

Mitaleita, nalleja ja halauksia

Mitalien kilinä toisiaan vasten Mäkelänrinteen lukion auditoriossa oli korviahuumaava kun HTK:n luistelijattaret kolistelivat paikoilleen. En varmaan ole koskaan ennen nähnyt niin montaa mitalia yhdellä kertaa.

Eturivin natiaisten joukosta nousi kaksi tusinaa käsiä halausta odottamaan samalla hetkellä kun oma valmentaja astui ovesta sisään. Leimautuneet, untuvikot.

Puheenjohtajan lyhyet avajaissanat. Kauden hienoimmat ohjelmat kelpasi katsoa screeniltä vielä kerran vaikkei ääni heti ensimmäiseen mukaan ehtinytkään. Seuran palkintopokaalit ja -nallet talven onnistujille lujien halausten kera, valmentajien lämpöiset kehut omilleen.

Siirtymisten aikaa. Jotkut jatkavat samoissa joukkueissa, jotkut siirtyvät pykälää ylemmäs, jotkut hakevat isompaa roolia muista seuroista, jotkut ihan muista asioista.

Spåraa odotellessa sopi ihmetellä pokaalia.
- - - 
Lukiessa saattaa tuntua, että on ollut viime aikoina junioriurheilupainotteista. Niin onkin.
- - -
Lisämateriaaliksi, mistä isoilla siellä edistyneimmässä päässä on kyse. Perusasiat ovat varsin samat pienimmilläkin.

Halliulla

Jäällä treenailevaa hallin kahviossa odotellessa ehtii kuulla paljon kun väkeä tulee, istuu, nousee ja menee.

Yksykkönen taistelukiekko tohon ja sitten jatkuu kahdella nollaa vastaan, visioivat miehet pusakoissaan pöydän ääressä fläppi edessään.

Pitää maksaa Kanada vuodenvaihteessa joten Thaikut saattaa jäädä väliin, kailottaa nainen kassajonossa.

Kyllä, ykskolmonen manuaali bensakoneella, oletteko saanut jo tarjouksen, varmistaa kravattikaula kännykältään luistinpari kainalossa toinen samoin pukeutunut vierellä.

Eiku mä tuun suoraan töistä, kertoo kavereille jääprinsessa ja täsmentää ihmetteleville, että tetistä.

Kakskytkolme tikkaria, tilaa tiiminsä palkitseva joukkueenjohtaja tiskillä.

Taas ihan käsittämättömiä, jostain olis pakko saada torjuva maalivahti, avautuu mies puoliääneen toiselle.

Joo, tässä välissä näitä ehtii, vastaa kokeita pöydän ääressä korjaava nainen kysyjälle.

Mikä koppi, toistuu yhä uudelleen.
- - -
Bussi 54 nytkähtää liikkeelle Itäkeskuksesta ja jyrisee sateen halki kehä ykköstä. Pisarat piirtävät ikkunoihin.
- - -
Tapanilan asemalla nuori mies kyselee, missä päin on salibandyhalli. Ikänainen neuvoo seikkaperäisesti reitin, joka ei ole yksinkertainen. Sen päässä hallin seinät pullistelevat kun kaikki halukkaat mielivät nähdä nuorten SM-sarjan ratkaisun. Yleisömääräksi kuulutetaan 670, ja intensiivinen kaksituntinen huipentuu kotijoukkueen mestaruusjuhliin. Valmistauduttiin 345 päivää ja pojat kasvoivat henkisesti paljon, valmentaja myhäilee partansa takaa ja tarjoaa hedelmäpastilleja. Yritän etusormen enkkaa.

Kentillä ja laidoilla

Talven tietojen mukaan Väiskin tekonurmen rakentamisen oli määrä alkaa maaliskuussa ja valmistua toukokuussa. Vielä ei näkynyt merkkejä rakentamisesta mutta eipä ollut vielä maakaan paljas.

Illalla puski Twitter puhelimeen Honka - HJK:ta ja kiekkofinaalia, mutta päivän pääottelua Koskelantien tekonurmella katsellessa hiipi kylmyys ytimiin. Toisella jaksolla syttyi iltavalaistuskin säteilemään kansainvälistä tunnelmaa. Tapiolasta ja TV:n ääreltä paikalle ehtineet kehuivat Demba Savagen himmentänyttä Honka-puolustajaa ja ihmettelivät, miten nurmi kasvaa  kentällä Mankkaalla muttei Turussa eikä Töölössä.
- - -
Kuvassa ensinnä mainittu kenttä.  Koskelantiellä oli kunnossa.

Lähisiirto

Muuton (tarpeeksi lähelle) voi tehdä ilman moottoriajoneuvojakin, mutta illalla ovat kyllä jalat aika lopussa ja kramppi selässä.

Onneksi oli auringonpaiste eikä kaatosade.

Asuuko liian lähellä tuttuja, jos ATK-infrastruktuuriaan pystyyn viritellessään näkee listassa heidänkin kotiverkkonsa?
- - -
Seuraavana päivänä uusi TV taustalle Arto Nybergin keskusteluohjelman. Huippufutaaja ja turvallisuusasiantuntija eivät keksineet mitään sellaista sanottavaa, joka olisi vienyt päähuomion missin sorjilta sääriltä. Kuvakulmista päätellen se ei ollut sattumaa.

Pyhäaamu

Sunnuntaiaamupäivän raukea autius, taivaalta helottava kevätaurinko tekee kontrasteista kovat.

Kirkonkellojen moikuna kaikuu kivikorttelien välissä. Temppeliaukion, Olaus Petrin, Kristuskyrkanin vai niiden kaikkien?

Missään ei näy liikkuvaa autoa, mutta nainen Ilmarinkadulla pyöräilee jalkakäytävällä. Tavan vuoksi kai vain.

Ennen tietokoneita

Siinä on jotain retroa kun märällä kelillä nappaa tenavien kanssa mukaan jalkapallon ja hyppynarun ja lähtee porttikäytävään ulkoilemaan.

Pallo pomppaa asvaltista eri tavalla. Vaatii kahdeksan minuutin totuttelun. Lorut naruhyppelyssä elävät yhä.

Sade lotisi pihaan jotenkin rauhoittavan idyllisesti.

Iltaan mahtui vielä painotuoreen Kevätpörriäisen vitsejä ääneen luettuina.

Kokoomusaamu

(Möreällä äänellä)

Olipa hieno aamu mahtavan tiimin kanssa.

Aamupala sujui fantastisen hyvin, ja lapset ottivat mallikkaasti vastuuta kouluun lähtemisestä. Eikä meillä tässä tilanteessa tietysti olisikaan ollut vaihtoehtoja.

Tästä on upeaa lähteä rakentamaan uutta päivää.

Painekattila

Kun länsimaissa räjähtää, kuuluu jeesustella, että kolmannessa maailmassa räjähtää useammin ja pahemmin mutta sitä ei noteerata.

Niin Bostoninkin kohdalla. Ja myllytys suhteutui tietenkin perinteisiin uutiskriteereihin: Tuttuus, yllättävyys ja niin edelleen. Tai siis se, että kohteina olivat meidän kaltaisemme ihmiset, joilla on iPadit ja maastofillarit ja jotka juoksevat maratoneja. Eivätkä jotkut toiset, käsittämätöntä kieltä molottavat vieraat rättipäät, (sic, jep).

Seuraavan aamun AamuTV:ssä oli varattuna paljon ohjelma-aikaa mutta käytössä niukasti tietoa, joten väistämättömänä tuloksena oli loputtomiin löysää spekulointia.

Uutisoverkillin jälkeen alan kallistua jeesusteluun. Kolmannessa maailmassa räjähtää useammin ja pahemmin mutta sitä ei noteerata.

Oivalluksen hetki

Toistaiseksi pisimmän askeleeni mediakriittisyydessä mahdollisti kirjojen ahmimisiässä Sivar Ahlrud, ja luettavana ollut opus oli mahdollisesti Kaksoisarvoitus.

FBI:n sanotaan (sanoo FBI) tuskin koskaan pidättävän syytöntä miestä.

Se lause painui mieleen.

Tuttuja tarinoita

Prologi on se vaihe kun herätään sunnuntaiaamuna aikaisin ja pelivehkeitä kasaileva juniori miettii suu mutrussa finaalivastustajan kovuutta. Paljon urheilua nähnyt faija muistuttaa, että homman idea on tehdä parhaansa ja pystyä sen jälkeen katsomaan pää pystyssä peiliin, oli lopputulos numeroina mikä tahansa.

Jokainen peli on alusta alkava draama, mutta jokainen eri lajeissa tuhansia otteluita nähnyt tunnistaa toistuvia kuvioita. Tänään nähdään se kaava, jossa ennakkosuosikki hallitsee, mutta altavastaaja puolustaa sitkeästi ja ne muutamat hakee erinomainen maalivahti.  Taukovihellys ilman takaiskua, ja toisella jaksolla sama jatkuu. Kun onnistumisia ei tule, käy suosikinkin peli epävarmemmaksi ja väkinäisemmäksi. Ratkastaan tää nyt, kivahtaa turhautuneena äänekkäistä vanhemmista yksi tiimalasin hiekan valuessa ja rankkarikisan alkaessa erottua horisontissa. Altavastaajan hyökkäykset ovat harvassa, mutta nyt haastaa nopea hyökkääjä boksiin ja livahtaa puoli askelta pakin edelle. Kentän toiselta puolelta näkee molempien suistuvan tekonurmeen, pitkä vihellys kaikuu ja erotuomarin käsi osoittaa rangaistuspilkkua. Yli menee, yrittävät suosikkien vanhemmat psyykata, mutta altavastaajien kylmin viimeistelijä laittaa pallon alakulmaan yhtä varmasti kuin samaa aikuisten isoissa peleissä tekevä veljensä. Vielä viimeiset minuutit puolustustaistelua kuin maajoukkueella Gijonissa. Aika, aika!, pauhaa altavastaajien valmentaja erotuomarin suuntaan, vielä yksi kulmapotku selvitettävänä, sitten purkaa toppari pallon kauas viereiselle kentälle ja loppuvihellys vapauttaa pelaajat ampaisemaan suut auki huutavaksi kasaksi.

Lajit, vuodet ja joukkueiden nimet vaihtuvat mutta sama tarinakuvio toistuu yhtä lailla Mestarien Liigassa kuin takapihajoukkueen treenien loppupelissäkin, ja se on yksi urheilun hienoista asioista.

- - -
Iltapäivällä faija löytää nykymuotoisen elämän akilleenkantapään huomatessaan Rautatieaseman laiturilla unohtaneensa kännykkänsä eteisen senkin päälle. Steissillä ilmaiseksi jaettavat Iltalehdet auttavat vähän, mutta mies on auttamattomasti pudonnut verkosta. Paluumatkalla 72:ssa hän kuuntelee mp3-soittimen rahisevaa radiota ja löytää monelta kanavalta vanhoja tuttuja kappaleita. Queenin Keep yourself alive palauttaa hetkeksi vuoteen 1976.

Kevään merkkejä

Onko varmasti ykkösvaihde päällä, kiinnitti huuto huomion mummeliin, joka vaikeasti yritti päästä polkupyörällään vauhtiin.

Kyllä siinä 20 metrin päässä tosiaan oli Intersport, oven edessä mies myyjäpikeessä ja mummelin alla tuliterän näköinen menopeli.

Kadulla Seinäjoella.

IC2

Herttaisinta Seinäjoen-junassa junassa oli se toisiaan huomaavaisesti kohdellut iäkäs pariskunta.

Keskimääräistä kauniimpien neitosten suma jäi kyydistä Tampereella. Sieltä nousi vaunuun se, joka vähän lähdön jälkeen kulki käytävää eestaas päivitellen ei voi olla totta, väärä juna, missä tää pysähtyy ensimmäisen kerran.

Ulkona vilisivät auringonpaisteessa kylpevät keväthanget.

Alkaa peellä loppuu aalla hienoo olla Pohjanmaalla, kumisi illalla hallin kaiuttimista.

Tekonurmipääsiäinen hämärässä

Joskus pääsiäinen on ollut hidas ja tylsä. Nelipäiväinen jalkapalloturnaus tekee siitä vauhdilla kieppuvan kaleidoskoopin, joka hetken päästä törmää tiistaiaamuun ja arkeen.

Pallo, pullo, plääkät, molemmat pelipaidat, eväät, sama parkkiruutu, Myyrmäkihallin puolihämärä, pelipaitojen kimara, lämmittelyt, jalusta, standby, alkuvihellys, rec, jalkaa eteen, levitys, pakka kasassa, linja ylemmäs, loppuvihellys, standby, pari sanaa, levätkää, taukohölmöilyt, lämmittely, alkuvihellys, loppuvihellys, pahvimukikahvi, kotiin, hallille, kotiin, stadionille, aurinko, kylmä tuuli, lumi, jää, sulamisvesi, kura, tekonurmi, vapaapotku, rankkari, tuuletus, käsien levittely, kotiin, hallille, kotiin ja onkin jo myöhä. Neljä päivää, kymmenen peliä, tunteita laidasta laitaan, lopuksi peliasu pesukoneeseen ja jääpussi nilkkaan. Missä mitali? Takintaskussa jossain.