sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Tuttuja tarinoita

Prologi on se vaihe kun herätään sunnuntaiaamuna aikaisin ja pelivehkeitä kasaileva juniori miettii suu mutrussa finaalivastustajan kovuutta. Paljon urheilua nähnyt faija muistuttaa, että homman idea on tehdä parhaansa ja pystyä sen jälkeen katsomaan pää pystyssä peiliin, oli lopputulos numeroina mikä tahansa.

Jokainen peli on alusta alkava draama, mutta jokainen eri lajeissa tuhansia otteluita nähnyt tunnistaa toistuvia kuvioita. Tänään nähdään se kaava, jossa ennakkosuosikki hallitsee, mutta altavastaaja puolustaa sitkeästi ja ne muutamat hakee erinomainen maalivahti.  Taukovihellys ilman takaiskua, ja toisella jaksolla sama jatkuu. Kun onnistumisia ei tule, käy suosikinkin peli epävarmemmaksi ja väkinäisemmäksi. Ratkastaan tää nyt, kivahtaa turhautuneena äänekkäistä vanhemmista yksi tiimalasin hiekan valuessa ja rankkarikisan alkaessa erottua horisontissa. Altavastaajan hyökkäykset ovat harvassa, mutta nyt haastaa nopea hyökkääjä boksiin ja livahtaa puoli askelta pakin edelle. Kentän toiselta puolelta näkee molempien suistuvan tekonurmeen, pitkä vihellys kaikuu ja erotuomarin käsi osoittaa rangaistuspilkkua. Yli menee, yrittävät suosikkien vanhemmat psyykata, mutta altavastaajien kylmin viimeistelijä laittaa pallon alakulmaan yhtä varmasti kuin samaa aikuisten isoissa peleissä tekevä veljensä. Vielä viimeiset minuutit puolustustaistelua kuin maajoukkueella Gijonissa. Aika, aika!, pauhaa altavastaajien valmentaja erotuomarin suuntaan, vielä yksi kulmapotku selvitettävänä, sitten purkaa toppari pallon kauas viereiselle kentälle ja loppuvihellys vapauttaa pelaajat ampaisemaan suut auki huutavaksi kasaksi.

Lajit, vuodet ja joukkueiden nimet vaihtuvat mutta sama tarinakuvio toistuu yhtä lailla Mestarien Liigassa kuin takapihajoukkueen treenien loppupelissäkin, ja se on yksi urheilun hienoista asioista.

- - -
Iltapäivällä faija löytää nykymuotoisen elämän akilleenkantapään huomatessaan Rautatieaseman laiturilla unohtaneensa kännykkänsä eteisen senkin päälle. Steissillä ilmaiseksi jaettavat Iltalehdet auttavat vähän, mutta mies on auttamattomasti pudonnut verkosta. Paluumatkalla 72:ssa hän kuuntelee mp3-soittimen rahisevaa radiota ja löytää monelta kanavalta vanhoja tuttuja kappaleita. Queenin Keep yourself alive palauttaa hetkeksi vuoteen 1976.

Ei kommentteja: