Kirjoja ja kukkia

Varaukset olivat saapuneet, kertoi sähköpostiviesti Töölön kirjastosta. Sinne.

Ovenpielessä osui silmiin poistokirjapöytä, josta kelpasi poimia Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumi ja kotiniksikirja, jota tuskin tulen monesti avaamaan mutta jonka jättäminen pöytään olisi tuntunut epäviisaalta.

Palvelutiskiltä varaukset. Tuosta nuortenkirjasta ei mene varausmaksua joten olisikohan kaikki yhteensä euron, virkailija arvioi. En käynyt tinkimään.

Vielä lehtisalissa pikalehteilynä Urheilulehti ja UrheiluSanomat. Perusteellisen jutun saksalaisen jalkapallon järjestelmistä olisi voinut lukea tarkemminkin.

Kotona yhdeltä istumalta Oskari Saaren Alkemisti, puolitoista vuotta sen jälkeen kun kaikki muut olivat sen jo lukeneet.

Linkin takaiseen laadukkaaseen arviointiin ei jää paljoa lisättävää. Maajoukkuetoiminnankaan budjetti ei voi olla rajaton ja kirstua vartioivat vaikuttavat tietysti aina helposti ikäviltä ihmisiltä.

Henkistä lähestymistapaa koskevat amerikkalaisilta guruilta opitut viisaudet tuntuivat lähestyvän aina vain enemmän ja enemmän toisaalta lukemiani vulgäärizeniläisyyksiä, mutta hyvällä tavalla. Elä valppaana tässä hetkessä, keskity tekemiseen äläkä tulokseen eli matka on päämäärä, hyväksy epävarmuus, koska et voi kontrolloida kaikkea, soturi rakastaa tiukkaa taistelua. Kun olet valmistautunut parhaalla mahdollisella tavalla ja tehnyt parhaasi, voit olla levollinen. Jos vastustaja siitä huolimatta oli vahvempi, se hänelle suotakoon.

Enemmän konkreettisia esineitä ja vähemmän abstrakteja ideoita olisi tehnyt kirjasta vielä paremman. Lopetus oli loistava.

Iltakävelyllä tuoksuivat tuomet. Keskuspuiston vihreässä hämärässä valkovuokkoja. Saharan uusi tekonurmi saanut jo viivatkin, liekö jo pelillä? Bollikselta purkautui IFK-paitaisia, nurmella veti punapaitoja vielä loppuverkkaa.