maanantai 26. elokuuta 2013

Tärkeintä on pöhinä

Miellyttävästi sointuva ääni Kampin kauppakeskuksen katossa kertoi pitkästi mutta löysästi kokemuksistaan tietynmerkkisen puhelinmallin käyttäjänä.

Ehdittyäni alatasolle saakka näinkin valmistajan logoin koristellun korokkeen ja mikrofoniin puhuvan neitosen.

Jotakin nykymenosta häneen tiivistyi. Kauniisti ja paljon, mutta vailla varsinaista asiaa. Vähän niin kuin kaupallisten radioasemien juontajat. Joiden alkaessa puhua vaihdan äkkiä taajuutta.

Kun on hyvin nuori, tuntuu, että aikaa on loputtomiin, sanoi Frank Armoton Calamari Unionissa. Mutta vanhempana sen vähenevän ajan haluaisi yrittää käyttää johonkin olennaiseen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mika

radio on hieno asia, mutta sisällöllisesti äärirajoillaan kituuttavat paikallisaallot jotakin muuta. tuosta linkittämästäsi pätkästäkin sen huomaa: puheen aikaansaaminen ilman syytä ei näytä tuottavan vaikeuksia. juontajat läpisevät joutavia, musiikkivalinnat ovat mitäänsanomattomia, toimitettuja ohjelmia ei juuri ole ja mainoseurot ohjaavat kaikkea toimintaa.

t. meri

Anonyymi kirjoitti...

Ihana entry, kiitos :)
- anderson

Mika kirjoitti...

Hyrr.

Sinällään ymmärrän kyllä paikallisradioitakin kuten kaikkia äärirajoillaan kituuttavia. Epäilemättä halu ja tarkoitus on tehdä sellaista _lähetysvirtaa_, jota väki kuuntelisi.

ilmeisesti väen oletetaan haluavan kuulla tyhjää löpinää. Harmi, etten ole tyypillinen kuuntelija.

Mutta onneksi ovat Ylen podcastit. Jotka kustannetaan Yle-verolla.