Hanki parempaa luettavaa

Kun televisiossa alkaa taas yksi ennalta kohuttu päällehuutoilta, kannattaa sulkea laite ja Twitter myös. Ja vaikka lukea hyvää kirjaa.

Tai jos ei saa aikaiseksi, saattaa katsoa verkosta Solsidanin näkemättömiä jaksoja ja Grotesco-sketsejä.

Jotenkin Fredde ja Mickan ovat varastamassa shown Annalta ja Alexilta. Ja minusta Anna kohtelee Alexia turhan epäkunnioittavasti vaikka tämä onkin sellainen kun on.

Suomen ja Ruotsin vertaaminen vertaamalla Kummelia ja Grotescoa olisi ehkä epäoikeudenmukaista. Silti...

Pysäkillä

Karu näky

Useampi kuin yksi sotinut panssariaselajin mies on muistelmissaan maininnut, miten mieleenjäävä näky on tuhoisan osuman saanut vaunu.

Syyrian sisällissodassa kuvattu video näyttää, kuinka nykyaikainen rakettiase muuttaa taistelupanssarivaunun painekeittimeksi. Cooking off ja brewing up, taitavat termit kuulua.

Tekstiä tilanteesta.

Ääniraidan kutojat

Lou Reed 1942 - 2013, kertovat uutiset.

Siksi tämä, joka silmät sulkemalla vie kesään 1980-luvun alkupuolella.

Lämpöä tihkusateisessa syystuulessa

Ripottelu pehmeni tihkuksi ja vihmonnaksi. Tällä kertaa olin osannut varata takintaskuun paperia märän kuppi-istuimen pyyhkimistä varten.

Hiljainen hetki Heimo Laaksosen muistolle. Väki nousi tyylikkäästi seisomaan.

Taas kansa täyttää kentän katsomon... Sama kappale kuin 70-luvulla junnuna Klubin matseissa Ismailin, Niemen, Forssellin ja Isoahon pelatessa. Perinteet ja kulttuuri eivät synny asioita jatkuvasti uudistamalla.

Nuorena zen-mestarina osasi heittäytyä tunteelle ja ottaa voitot ja tappiot välittömästi kuin fani. Ikäkö sen muuttaa hillityksi analysoinniksi ja metahavainnoiksi? Tänään ensimmäisen maalin myötä lyhyt välähdys, jossa verkkoon räpsähtävä pallo ja kasaksi hyppivien pelaajien riemu nostaa vatsanpohjasta adrenaliiniaallon ja käsivarsien iho nousee kananlihalle. Sitten se oli ohi.

Forssellin hattutemppu, Lassasin pirteys ensimmäisessä liigapelissään, Lindströmin vaihtaminen kentälle loppuminuuteiksi, fanien laulut Ville Wallenille, joka fiilisteli päätyyn päin jo kesken pelin. Lämpimiä hetkiä.

Pasilaan kävellessä takin pinta kastui lisää, mutta palelutärinä lakkasi. Perillä Pasilan Urheiluhallissa lämmintä ja kuivaa. Ja kahvi erityisen hyvää.

Lähtiessä olivat vaatteet jo kuivuneet. Spårassa matkusti laittautuneita naisia.

Kameraan tarttunutta

Kun kameran ja koneen väliset palikat muuton jäljiltä löytyivät, sopi katsoa, mitä nauhalle oli tarttunut.

Ainakin Panssarimuseon kalustoa. Iloa silmille ja etenkin korville. Heinäkuussa eikä elo-.

Ruudun tällä puolen

Suosikkikirjailijani kertoi HS:ssa työstään päiväkirjamuodossa, mutten tiedä, toimiiko linkki maksumuurin läpi. Aina jossain vaiheessa Kaius Niemen surumielisen moittivat kasvot nousevat ruutuun kertomaan, että olen jo lukenut tämän viikon 5/5 maksutonta artikkeliani. Kiertoteitäkin kuulemma olisi, mutten ole niin nälkäinen.

Antakaa jotain, äkkiä, pyysi hengästynyt mies kirjaston tiskillä. Mutta kenen mukaan? Turkan? Kysyn aina tätä samaa.

Siteeraan suosikiltani yhden kappaleen.

En pääse tarinaan pöhisevien miesten kautta, he ovat siihen liian vähäpätöisiä. Mutta lakimies, joka isännöi iltaa: tuntuu, että hänestä voisi tehdä Jonkun. Olen kirjoittanut näitä nukkavieruja mieshahmoja ennenkin, siitä on Tuva Korsström ja joku muukin kriitikko vuosien saatossa huomauttanut. Mutta entä sitten? En minä osaa luoda Terminaattoreita enkä Patrick Batemaneja (enkä muuten Lisbeth Salandereitakaan). En osaa luoda edes kuivakkaita insinöörejä. Kaikkia näitä riittää maailmassa silti.

Suosikkikirjailijani litkii viiniä. Niin ennustettavaa. Missä ovat raikkaana kimmeltävää olutta siemailevat kirjailijat?
- - -
Kristal päläs, juonsi Aamu-TV:n toimittajatar herttaisesti urheilun.

Vaikka ei näistä pitäisi.

Kellanoranssi kosteus

Ensimmäisenä iltana kylmyys, toisena lisäksi vielä viiltävä tuuli, joka pakotti siirtymään suojaan stadionin betonin kupeeseen.

Kolmantena iltana lämpimän lempeä kosteus. Katuvalojen epätodellisessa värissä loistavat imelästi tuoksuvat maatuvat lehdet.

Ripotteli, lakkasi, vihmoi, taas.

Sateenvarjoa auki ja kiinni.

Onneksi ei tuullut

Valotaulu Sonera Stadiumin ulkoseinässä Bolliksen puolella näytti yhtä astetta, mutta vähemmältä tuntui.

Vaikka avasin pipokauden, kylmä tunki käsivarsiin ja kenkien läpi jalkateriin. Silloin auttavat vain rytmikkäät liikkeet.

Kentillä totteli ohjeita sata numeroitua jalkapallosta innostunutta jaettuina vihreisiin, keltaisiin, punaisiin ja sinisiin. Parvi valmentajia ohjasi, osa teki merkintöjä lomakkeisiinsa.

Mahdollisia sanoja nousemaan mieleen: Joukkotuotanto, karjalauma, joukkojenhallinta, data.

Täyden kentän pelissä oli yllättävän paljon järkeä, varsinkin keskikentällä. Toiminta maalipaikoissa heikoin lenkki, mikä havainto oli linjassa maajoukkueenkin esitysten kanssa.

Läpätys lähestyi idästä. Siihen sekoittui turbiinin vihellystä kun kopterin valot liukuivat mustaa taivasta kentän yli suursairaalan suuntaan.

Natiainen ilmestyi pukukopista viimeisessä porukassa, niin aina.

Ei kuulemma ollut paleltanut.

Annettuna

Unessa nousi syvyyksistä lause:  

Lasillinen tulta savuavalle joukolle.

Missä käyttäisi?

Kerrankin

Yle Areenassa BBC:n Kuinka käydä sotaan Osa 1: Joukkojen muonitus.

Kun on lukenut muutaman kirjastollisen taistelukuvauksia, kiinnostavat yhä enemmän huolto, logistiikka, tiedustelu. Kerrankin asiaa niistä, siis.

Sotahistoriaa lukiessa ei aina tule ajatelleeksi, millainen haaste on vaikkapa vain 10 000 miehen ruokkiminen päivittäin. Vaikka he eivät sotisi lainkaan.

Silti jakso oli ylimalkaisuudessaan lievä pettymys.

Seuraavissa osissa aiheina joukkojen siirrot ja joukkojen varustus.

Tamminiemen pesänjakajat

Pitkästä aikaa. Kursorisesti toki, mutta kiitos WSOY:lle kulttuuriteosta. En nimittäin muista, mihin painettu kappaleeni on jäänyt.

Selkeää, helppolukuista tekstiä. Sellaisen tuottaminen ei nykyiselle toimittajapolvelle ole aina helppoa. Mahtoiko olla entisillekään? Aika kun tahtoo kullata muistot.

Nostalgiaa. Pulisongit, leveät kravatit, komission puheenjohtaja Anatoli Patolitshev, Heimo Tauriainen lukemassa uutisia. UKK ja Neuvostoliitto aina taivaanrannassa.

Historiaan katsovan viisaus kun nyt tietää, miten kenellekin sitten kävi.

Kuinka paljon lie poliitikon arki muuttunut tuosta karikatyyristä? Veikkaan, että yllättävän vähän.

Kirkas tuulinen

Kuun toisella puolella

Duncan Jonesin ohjaama Moon oli odottanut digiboksilla sopivaa hetkeä keväästä saakka, ja se kannatti totisesti säästää.

Matrixit ja muut tehostehattarat jäävät toiseksi kun tämä pohtii olennaisempaan keskittyen, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa, mitä olemme ja miksi ja mitä sitten vai olemmeko sittenkään.

Juoni spoilereineen

Elämän hauraus, rapistuminen ja lyhyys korostuvat eristetyssä kuutukikohdassa hitain liikkein. Keltaisin hymiöin ja Kevin Spaceyn äänellä viestivä tietokone alkaa tuntua ystävältä. Maailma ja ihmiset vain muistoja, valokuvia, ääniä ja hyppiviä hahmoja ruudulla. Niin kotona Maassa odottavat ihana Tess ja pieni tytär kuin katalat Yhtiön miehetkin.

Vai onko heitä olemassakaan?

Onko parempi kuulla totuus vai onnellisempaa olla tietämättä?

Vaikuttava elokuva.

Lokakuun shortsiviikonloppu

Tuulessa kirpeyttä, mutta lyhyissä tarkeni.

Lauantaina oikkupallo sattui jalkaan aina sentin sinne tai tänne, lähti metrin sivuun tai sivurajasta yli.

Aidan takana treenaili neitosporukka tyköistuvissaan tietävimmän oloisen johdolla. Lämmöt, lihaskunnot, juoksut.

Ison kentän puolella valmistauduttiin alasarjan ratkaisuihin. Jos tasan, suoraan pilkut, valisti valmentaja. Ja joka jätkä vetää sit rabonan, nauratti pelaaja.

Sunnuntaina yhtä lämmin mutta kesympi pallo.Kauniita kaaria. Pikku-ukon kolme liki perättäistä ylärimaa 25 metristä.

Se, kun keskitys vauhdista kaarsi sisäkierteisenä juuri haluttuun paikkaan ja perillinen jatkoi päällä maaliin.

Suihkun kautta toiseen lajiin. Kahvilan puolella melkein liikaakin tuttuja ja kiintoisia juttuja kuvaamisesta ja äänittämisestä. Aina käskettynä aikana juoksin portaat alas, hallista ulos ja autoon ojentamaan muistitikun lähetyksen graafikolle.

Kotimatkalla heijastui auringonlasku Jäähallin julkisivun ikkunoista IFK-logon molemmin puolin.

Musta auto mustikka- ja puolukkalasteineen kaarsi talon eteen vasta pimeän laskeuduttua.

Töölön getto

Viime yön unessa oli ilmoitettu, että kaikki Töölön juutalaiset tultaisiin ensi yönä kuljettamaan muualle.

Vastarannan Kiisken risteyksen yli tulvi satoja vanhanaikaisesti pukeutuneita ihmisiä koko omaisuus työntökärryissä. He myisivät tavaransa Ilmarinkadun täyttävällä kirpputorilla ennen lähtöä.

Enkä ole edes viime päivinä lukenut mitään Third Reich -osastoa.

Rennot suosikit

Aamuyö, sohva, jalkalamppu ja Kjell Westön novellikokoelma.

Kuinka Melba, Mallinen ja minä on jo selkeä Leijojen aihio. Vaan niin kai kirjailijoiden teemat usein jatkuvat ja kehittyvät.

Mutta Westön tekstit ovat matka sumuiseen, romanttiseen, menneeseen Helsinkiin ja muistoihin.

Ei käyttöä tämän päivän hengästyneessä kyynärpäämaailmassa.

Hautala, Schautala

Sinänsä se ja sama, tekikö juuri ministeri A sitä tai juuri virkamies B tätä.

Enemmän kiinnostavat yleisemmät periaatteet kohujen takana. Kunpa tiedotusvälineitäkin kiinnostaisi.

Heidi Hautala HS:n mukaan: "...olisi syytä edistää pikemminkin vuorovaikutusta ja dialogia osapuolten kesken kuin [tehdä] rikosilmoituksia."

Päteekö yllä mainittu periaate myös sitten kun [vallassa olevien mielestä] pahat ja väärää asiaa ajavat tahot syyllistyvät vastaavankokoisiin laittomuuksiin?

Merkitsemme nyt julki lausutut linjaukset muistiin ja jäämme odottamaan.

Ehkä politiikka tosiaan on vain kyynistä vallankäyttöä. Jossa katsotaan omien tekemisiä läpi sormien, vaaditaan rangaistuksia niille toisille ja hoidetaan rahakkaat filosofikeikat kavereille.

Kerta kiellon päälle

Tali iltapäivällä.

Puuskainen tuuli työnteli märkiä lehtiä pitkin tekonurmea, harmaa taivas makasi kaupungin päällä. Kentän laidalle kerääntyvät vanhemmat nykivät kauluksia pystyyn.

Joukkueen viimeisissä treeneissä pojat saivat päättää ohjelman itse. Pelataan, kuului yksimielisesti, maaleista kymmenen etunojaa ja häviäjille 30 monitoimiliikettä. Asiallisiakin kuvioita, mutta myös naurunremakoita, epärealistisia kikkoja ja spontaaneja painimatseja. Viimeisen sekunnin rankkari leijasi yli maalin kohti golfkenttää ja sinetöi tuloksen.

Pelaajat ja vanhemmat valuivat keskelle kenttää rinkiin, jossa pidettiin loppupuheet ja luovutettiin valmentajien ja joukkueenjohdon lahjat. Urheilukirjallisuutta ja jaloja urheilujuomia.

Silmä erotti porukassa selvää vastahakoisuutta poistua paikalta.

Aikakauden loppu

Kaupunginosajoukkueen ensimmäinen ottelu pelattiin kuusi vuotta sitten Esport Areenan yläkerrassa, viimeinen maanantai-iltana Koskelantien tekonurmella.

Haikeutta iltavaloissa.

Silloin otetuissa kuvissa silkkihapsiset eskarilaiset ensimmäkseen seisoskelivat hämmentyneen näköisinä kädet sivuilla, katselivat kysyvästi valmentajaa ja säntäilivät välillä laumana pallon perässä.

Kuudessa vuodessa ovat piltit alkaneet jäntevöityä pojiksi, oppineet kesottamaan, nostamaan linjaa ja vähän prässäämäänkin mutta myös filmaamaan, huutelemaan erotuomarille ja mutisemaan vittua.

Laajikan ja Flyetin tappohelteessä, Klaukkalan lunta pölisevässä tundratuulessa, räntäsohjossa, rankkasateessa, ukkosmyrskyssä, FIMillä, Kadetintiellä,  Munkan koulun salissa, Sonskilla, Talin hallissa, tekiksellä ja nurtsilla, Käpylässä, Koskelantiellä, Jätkäsaaren hyisen hallin hämärässä, Kumpulanlaaksossa, Lassilan hiekalla, Larussa, Joharilla, Kaisiksessa, Kartanolla, Keravalla, Pitskussa, Puksussa, Pihliksessä, Porvoossa, Puotilassa, Jyväskylän Vehkalammella, Imatralla, Vaxholmissa, Tartossa, Eerikkilässä, Esportissa, Laaksolahdessa, Karjaalla, Veikkolassa, Hangossa, Hyvinkäällä, Riksussa, Siltamäessä, Myyrmäkihallissa, ISS-Stadionilla, treeneissä, peli-illoissa, piirin matseissa, turnauksissa.

Viimeinen peli sarjakärkeä vastaan kääntyi alun ahdingosta hallinnaksi, mutta pallo toisensa jälkeen viuhui juuri ja juuri ohi maalin. Sen yhden räpsähdettyä verkkoon saakka kuihtui orastava tuuletus erotuomarin yrmeästi yötaivasta osoittavaan käteen. Kolme pistettä olisi tuonut kolmostilan, illan nolla kuulemma sarjapaikan.

Koskelantien kainalo tuoksui tummankeltaisille maatuville lehdille kun pojat laahustivat hämärässä vanhempien luo, autoille, pysäkeille.

Pasilan aseman suunnassa kohisi juna.

Kohti uusia jakoja, uusia kuvioita.
- - - - -
Matkan varrelta:

Kesä jatkuu, kesä
Kesän kohokohtia 
Kipinöitä ja höyryä
Lähestymistapa
Tekonurmipääsiäinen hämärässä 
Tuttuja tarinoita
Aamu tekonurmella
Hetken tao
Neljä päivää toisessa maailmassa
Käpylän aukeilla
Urheiluopistoturisti kameroineen 
Harjuvaaran Palloseura  
Kuplan pikkuväki

Kuplassa

Monelta hallilla kaulalapun numerot takki selkänojalle kone pöydälle kamera valmiiksi salasanat kahvi alkumusiikit aloituskokoonpanot alkuvihellys muistiinpanot taukosummeri erätauko kuvansiirto tweetit kahvi seuraava erä seuraava loppusummeri mixed zone pressitilaisuus kysymykset muistiinpanot rapsa monelta seuraava kuka lähtee syömään sambaryhmä alkumusiikit aloituskokoonpanot erätauko taskulämmin pepsi kolmas erä pressi suklaadonitsi kuvat samat naamat mustetta tulostimeen heionkskellään toka erä gangnam style mikä päivä tänään on pizzapala pressi kyyti hotellille passi repun kahvaan akut lataukseen nettitunnukset viimeiset viilaukset vartti simpsoneita valot pois valot päälle aamupuuro monelta hallilla.

Tai paikallisen tweetin sanoin:

Ajantaju on hämärtynyt. Ajan voi laskea vaikkapa nähtyinä sambakarnevaaleina tai Gangnam Style kuuntelukertojen mukaan.

Puoli kilometriä Hämeenkatua yhtenä iltana, ja yksi olut Vanhassa Postissa, puoli tuntia Bayernin peliä TV:ssä, tuplajuusto ja maito Macissa. Ja aseman ja Kalevan väliä. Radanalitus, ylämäki, iso risteys, Kalevan kirkko ja pitkä loiva ala.

Mutta on kuplassa elämisessä puolensa. Pressihuone, kentänlaita, Twitter ja vessa. Samat tutut naamat, samat väsyneet mutta silti hauskat jutut kuin pelireissuilla bussissa. Hotellin valmiiksi kokattu aamupala ja illalla palatessa pedattu sänky. Maailma ja arki jossain ulkopuolella.

Kuvakooste paikan päältä.

Tänään lienee maanantai.

Aamunäkymä