Suosikkikirjailijani kertoi HS:ssa työstään päiväkirjamuodossa, mutten tiedä, toimiiko linkki maksumuurin läpi. Aina jossain vaiheessa Kaius Niemen surumielisen moittivat kasvot nousevat ruutuun kertomaan, että olen jo lukenut tämän viikon 5/5 maksutonta artikkeliani. Kiertoteitäkin kuulemma olisi, mutten ole niin nälkäinen.
Antakaa jotain, äkkiä, pyysi hengästynyt mies kirjaston tiskillä. Mutta kenen mukaan? Turkan? Kysyn aina tätä samaa.
Siteeraan suosikiltani yhden kappaleen.
En pääse tarinaan pöhisevien miesten kautta, he ovat siihen liian vähäpätöisiä. Mutta lakimies, joka isännöi iltaa: tuntuu, että hänestä voisi tehdä Jonkun. Olen kirjoittanut näitä nukkavieruja mieshahmoja ennenkin, siitä on Tuva Korsström ja joku muukin kriitikko vuosien saatossa huomauttanut. Mutta entä sitten? En minä osaa luoda Terminaattoreita enkä Patrick Batemaneja (enkä muuten Lisbeth Salandereitakaan). En osaa luoda edes kuivakkaita insinöörejä. Kaikkia näitä riittää maailmassa silti.
Suosikkikirjailijani litkii viiniä. Niin ennustettavaa. Missä ovat raikkaana kimmeltävää olutta siemailevat kirjailijat?
- - -
Kristal päläs, juonsi Aamu-TV:n toimittajatar herttaisesti urheilun.
Vaikka ei näistä pitäisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
westön päiväkirjamainen juttu oli liioittelematta tärkein kirjoitus, jonka olen pitkiin aikoihin lukenut. ei pitäisi verrata, mutta heti tulee mieleen joukko intellektuellikirjailijoita, jotka eivät kykene tuollaiseen ajatusten rauhalliseen kirkkauteen. ikuispohdinta: miksi niin monista kirjailijoista tulee niin tyhmiä kun ne viisastuvat.
westöstä olemme samaa mieltä. hänen kirjansa jättävät monet muut kirjat itkemään lyhytaikaisuuttaan.
t. meri
Ollapa Westölläkin päiväkirjablogi.
Mutta ehkei. Ei kai kenelläkään loputtomiin riitä sanottavaa.
Paitsi ehkä aikoinaan Waltarilla.
Lähetä kommentti