Romaanihenkilön kuolemaa pitkästä aikaa lukiessa oli etsittävä lyijykynä tehdäkseen marginaaleihin merkintöjä.
Afrikkalaiset koskettavat toisiaan, mutta me
Me olemme koko ajan käsittelemässä emme toisiamme vaan kojeita ja koneita, ja näemme toisemme niiden yli tai niiden ikkunoiden tai kuvaruutujen läpi.
Kirjoitti Matti Pulkkinen 1985 kun nykyinen katseet kännyköissään kulkeva kansa oli vasta insinöörien visioissa jos sielläkään.
Ai sinä olet sittenkin ihan olemassa etkä pelkkä Twitter-hahmo, kuittasi K viikonloppuna pitkästä aikaa naamakkain kohdatessamme.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
tiistai 29. huhtikuuta 2014
On paljon muutakin, mitä en nykyään ymmärrä
Luulitko olevasi suomalainen? Otsikoi ei-niin-kovin-hauskan nettitestinsä Yle, jonka muistan muun muassa TV-sarjasta Suomi on ruotsalainen.
En tiedä, voiko ilmiötä oudoksua kuulostamatta persulta.
Jos on testin mukaan jotain muuta kuin suomalainen, vapautuuko maksamasta Yle-veroa?
En tiedä, voiko ilmiötä oudoksua kuulostamatta persulta.
Jos on testin mukaan jotain muuta kuin suomalainen, vapautuuko maksamasta Yle-veroa?
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Vuosaari nykyään
Odotellessa Vuosaaren tiedustelu, jos vielä lyhyempää reittiä jäähallilta metrikselle.
Hiekkainen aukea pienin pensain, tuolla päässä nuoret miehet ilmassa välähtävine golfmailoineen. En ole varma, näkyykö hiekassa pallojen iskemiä pieniä kuoppia, mutta lisään varmuuden vuoksi vauhtia. Myöhemmin saan huomata miesten muksivan palloaan 90 astetta eri suuntaan.
Omenanimisen päiväkodin naapurissa erikoinen pieni jalkapallokenttä. Toinen maali seisoo vielä, toisen jäänteet maassa maatumassa. Columbus, metris toisesta suunnasta. Tuo rakennus tuossahan on Vuosaaren Urheilutalo muistoineen. Noinko lähellä, vieressä?
Palatessa käännös kulman ympäri ja yhtäkkiä jalallinen kori kirjoja. Suomeksi ylemmässä, ruotsiksi ja englanniksi alemmassa korissa. Päällimmäisenä Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema, jonka joskus ammoin luin. Yksi eurolla, kolme kahdella, maksu sisällä kahvilan kassalla, lukee lapussa. Sinne. Mies ilmestyy, ottaa euroni, en halua kuittia. Tiskillä berliininmunkkeja ja kahvia, ympäriinsä hyllyjä, kirjoja, lukevia ihmisiä. Pokkarikahvila? Miksen ole kuullut tästä, miksei meilläkin päin?
Ulkona istuu maassa seinää vasten ahavoitunut mies, hymyilee, sanoo jotain. Alkkis vai kerjäläinen, en pysähdy arvioimaan.
Aurinko, kesän korvan leppeys, orastava vihreys. Asuntokauppiaiden päivä. Täällä voisi asua, tulee mieleen melkein mistä tahansa paikasta tällaisena päivänä.
Kävely tyrkkää ajatuksen liikkeelle kuten aina. Pieni poikkeama tutulta turvalliselta reitiltä, ja heti näin paljon uutta.
Myöhemmin hallille palattua on käteistä tällä kertaa varattuna, ja parvella luistelua katsellessa käy kello hitaasti kahvilan aukeamisaikaa varrotessa. Kahvit ainakin, ehkä sämpylä, joka viime kerralla oli erinomainen. Munkki?
Mutta ikkunoiden takana pysyy kahvila pimeänä vaikka oveen kirjattu aika lähestyy. Eivät syty valot, ei laske kukaan pöydille kumottuja tuoleja, ei näy liikettä, ei tuoksu kahvi.
Katastrofi. First world sellainen.
Hiekkainen aukea pienin pensain, tuolla päässä nuoret miehet ilmassa välähtävine golfmailoineen. En ole varma, näkyykö hiekassa pallojen iskemiä pieniä kuoppia, mutta lisään varmuuden vuoksi vauhtia. Myöhemmin saan huomata miesten muksivan palloaan 90 astetta eri suuntaan.
Omenanimisen päiväkodin naapurissa erikoinen pieni jalkapallokenttä. Toinen maali seisoo vielä, toisen jäänteet maassa maatumassa. Columbus, metris toisesta suunnasta. Tuo rakennus tuossahan on Vuosaaren Urheilutalo muistoineen. Noinko lähellä, vieressä?
Palatessa käännös kulman ympäri ja yhtäkkiä jalallinen kori kirjoja. Suomeksi ylemmässä, ruotsiksi ja englanniksi alemmassa korissa. Päällimmäisenä Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema, jonka joskus ammoin luin. Yksi eurolla, kolme kahdella, maksu sisällä kahvilan kassalla, lukee lapussa. Sinne. Mies ilmestyy, ottaa euroni, en halua kuittia. Tiskillä berliininmunkkeja ja kahvia, ympäriinsä hyllyjä, kirjoja, lukevia ihmisiä. Pokkarikahvila? Miksen ole kuullut tästä, miksei meilläkin päin?
Ulkona istuu maassa seinää vasten ahavoitunut mies, hymyilee, sanoo jotain. Alkkis vai kerjäläinen, en pysähdy arvioimaan.
Aurinko, kesän korvan leppeys, orastava vihreys. Asuntokauppiaiden päivä. Täällä voisi asua, tulee mieleen melkein mistä tahansa paikasta tällaisena päivänä.
Kävely tyrkkää ajatuksen liikkeelle kuten aina. Pieni poikkeama tutulta turvalliselta reitiltä, ja heti näin paljon uutta.
Myöhemmin hallille palattua on käteistä tällä kertaa varattuna, ja parvella luistelua katsellessa käy kello hitaasti kahvilan aukeamisaikaa varrotessa. Kahvit ainakin, ehkä sämpylä, joka viime kerralla oli erinomainen. Munkki?
Mutta ikkunoiden takana pysyy kahvila pimeänä vaikka oveen kirjattu aika lähestyy. Eivät syty valot, ei laske kukaan pöydille kumottuja tuoleja, ei näy liikettä, ei tuoksu kahvi.
Katastrofi. First world sellainen.
Aurinko ja nurmen tuoksu
Melkein kesää. Tuttu ruokailujen ylimäärä, vaikka maku ei ihan edelliskertojen tasoa.
Kuusi salibandyottelua, joiden huipentumaksi naisten kaikkien aikojen kymmenes voitto Ruotsista sunnuntaina hyvin istui.
Joskus oli huoneen TV tärkeä asia, nykyään ei tule avattua koko viikonloppuna kertaakaan. Kiire ja internet.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Vielä yksi alusta
Siltä varalta, että kaikki sanat eivät mahtuisi tänne, Avokatsomoon ja virallisemmille alustoille, piti yksi teksti tyrkätä vielä Mediumiin.
Koska se näyttää hyvältä, on helppo käyttää ja tuntuu epämääräisesti mielenkiintoiselta alustalta.
Joka tapauksessa:
Liigahistorian hienoin ilta
Koska se näyttää hyvältä, on helppo käyttää ja tuntuu epämääräisesti mielenkiintoiselta alustalta.
Joka tapauksessa:
Liigahistorian hienoin ilta
torstai 24. huhtikuuta 2014
Wochenschau
Olipa Yle Areenassa mielenkiintoinen dokumentti Hitlerin Saksan propagandatuotannosta.
Ensinnäkin, että Göbbels ja kumppanit aikanaan oivalsivat asian merkityksen. Ja miten laadukkaasti materiaali olikaan kuvattu, leikattu ja käsitelty.
Toisekseen se hyvä kysymys: Koska materiaali on harvinaisuutensa ja näyttävän laatunsa takia ollut niin paljon esillä, kuinka paljon se kaiken tietäen ja edelleenkin on silti vaikuttanut kuvaamme Natsi-Saksasta?
(Vaikken ihan tajunnutkaan, miksi dokumentissa tunnuttiin niin kovasti kaipaavan esitellyiltä propagandatuotannon kuraportaan ihmisiltä katumusta ja anteeksipyyntöä.)
Kolmanneksi mielenkiintoiset yhtäläisyydet siihen materiaaliin, jota meneillään olevassa Ukrainan kriisissä tuotetaan.
Ensinnäkin, että Göbbels ja kumppanit aikanaan oivalsivat asian merkityksen. Ja miten laadukkaasti materiaali olikaan kuvattu, leikattu ja käsitelty.
Toisekseen se hyvä kysymys: Koska materiaali on harvinaisuutensa ja näyttävän laatunsa takia ollut niin paljon esillä, kuinka paljon se kaiken tietäen ja edelleenkin on silti vaikuttanut kuvaamme Natsi-Saksasta?
(Vaikken ihan tajunnutkaan, miksi dokumentissa tunnuttiin niin kovasti kaipaavan esitellyiltä propagandatuotannon kuraportaan ihmisiltä katumusta ja anteeksipyyntöä.)
Kolmanneksi mielenkiintoiset yhtäläisyydet siihen materiaaliin, jota meneillään olevassa Ukrainan kriisissä tuotetaan.
perjantai 18. huhtikuuta 2014
torstai 17. huhtikuuta 2014
Illan hämärtyessä valot tuntuivat kirkastuvan
Jopa yllättävän hyvä näkymä, ja äänet kentältä kuuluivat melkein paremmin kuin päätyyn. Älä viitti, näin ihan hyvin miten otit miehen pois tilanteesta, vastasi erotuomari vihellystä protestoineelle rovaniemeläiselle.
Muu teräskaiteeseen nojaillut yleisö vaikutti asiantuntevalta.
Kotimatkalla sain pikaraportin sekä pelaajien että pallopoikien illan esityksestä.
Yömyöhällä Yle Areenasta pari Solsidania ja James Nachtwey -dokumentti. Unien kannalta olisi kannattanut katsoa se dokumentti ensin.
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Navasta länteen ja itään
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Vanhat kertovat
Yle Areenan mainiossa valokuvaussarjassa Magnumille kuvannut ja Beatles-otoksistaan tunnettu David Hurn.
Muistelo siitä, miten hän siirtyili kuusi tuumaa sinne ja kuusi tuumaa tänne odottaen, että pöydän ääressä työskennelleet John, Paul, George ja Ringo muodostaisivat juuri oikeanlaisen komposition.
Eri, mutta samaa kuin urheilun pysäyttelemisessä, jota itsekin eilen yritin.
Mutta yleisemminkin vanhat ihmiset ja tarinat. Osa on tietysti katkeria ja osa höperöitä, mutta monesti parhaita tarinankertojia.
Miksikö?
Luullakseni vapauttaan. Koska heidän ei enää tarvitse myydä mitään eikä muuten päteä. Niitä taakkoja on esimerkiksi jokapäiväinen sosiaalinen mediamme täynnä.
Muistelo siitä, miten hän siirtyili kuusi tuumaa sinne ja kuusi tuumaa tänne odottaen, että pöydän ääressä työskennelleet John, Paul, George ja Ringo muodostaisivat juuri oikeanlaisen komposition.
Eri, mutta samaa kuin urheilun pysäyttelemisessä, jota itsekin eilen yritin.
Mutta yleisemminkin vanhat ihmiset ja tarinat. Osa on tietysti katkeria ja osa höperöitä, mutta monesti parhaita tarinankertojia.
Miksikö?
Luullakseni vapauttaan. Koska heidän ei enää tarvitse myydä mitään eikä muuten päteä. Niitä taakkoja on esimerkiksi jokapäiväinen sosiaalinen mediamme täynnä.
Pieniä junia ja isoja
Fremo-porukan moduuleista yhdistämä junamaailma, jossa kiskot kimmelsivät halki nostalgisten suomalaisten maisemien.
Miehen mittainen mutta ihan ehdan suihkuturbiinin liikuttama hävittäjä. Sellaista ei hallissa lennätetä, mutta rullailla voi ja kierroksia hetkeksi lisäämällä tuhautella yleisön puolelle kuumia polttoaineelta tuoksuvia henkäyksiä. Tässä lamppuöljyä, joka on käytännössä samaa tavaraa kuin parafiini ja lentobensiini, kertoi rullauttaja.
Pikkupojat pakkautuivat ihailemaan työmaata, jossa radio-ohjatut kaivurit, pyöräkuormaajat ja kuorma-autot siirtelivät hiekkaa.
Matkalla Pasilan asemalle tappoi Helsingin tuuli sateenvarjon. Oikeaoppisesti tuulta vastaan suunnattunakin se supistui pään ympärille kodaksi, ja kohta ruoteet katkeilivat raksahdellen.
Tampereen-junassa nukkui kaksi aktiivi-ikäistä miestä pipot silmillä etanolinhajuisessa pilvessä. Tämä juna ei pysähdy Jokelassa, paljasti konnari ja sai kuin saikin Kalevin ja Reiskan, Orimattila, hereille ja ulos Riihimäellä.
Kyyti ja tuliaissinappiyllätys odottivat Mazdassa aseman edessä. Hallilla kahvit. Moni katse viipyi naaman ompeleissa, mutta vain muutama kysyi.
Hieno peli, taas kerran.
Tihkusateen halki tuttu tie Kalevasta asemalle. R-kioskin kanacaesar-patonki maistui toissapäiväiseltä täytteettömältä, ja VR Junaverkko teki tälläkin kertaa vain vihaiseksi. Ajattelin konepistoolia, käsikranaattia ja liekinheitintä.
Radan päässä Helsinki. Näkemättä jääneen jalkapallodraaman tiivistelmä löytyi YouTubesta.
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Puutumista ja pistelyä
Perjantai. Synnyttäjäni syntymän 73-vuotispäivä. Se oli välirauhan aikaa.
Kävelin ylös Topeliuksenkatua klinikalle, jossa vastaanottoihminen puhutteli huonosti näkeviä, kuulevia ja muistavia vanhuksia ystävällisesti ja auttavaisesti. Minuakin kyllä.
Sairaalaympäristöllä ja työasuilla on miellyttävän näköisten naisten ulkonäköä voimistava vaikutus. Joku kirjailija kirjoitti sen johtuvan kuoleman ja perikadon läsnäolosta.
Peremmällä jouduin pilaamaan parta- ja viiksirakennelmani ennen kuin sain käydä uudelleen pritsille selälleni. Myssyä soviteltiin ja teippailtiin, reikäliinoja aseteltiin. Puudutuspiikki pisteli. Tuntuuko pistävää kipua, lääkäri varmisti viillettyään ensimmäisen kerran. Ei tuntunut. Sähköveitsellä poltto vähäsen. Rapsahtelua, nykimistä, touhuamista. Pistelyä. Keskustelua lankojen paksuuksista.
Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi, laukoi Gösta aikanaan.
Kävelin alas Topeliuksenkatua klinikalta, jossa.
Iltapäivällä alkoi sataa juuri kun pojat aloittivat harjoitukset. Pitskuntien S-marketissa tungosta mutta hinnat kulmakauppaa halvemmat.
En saanut mennä saunaan.
- - -
Lauantai. En uskaltanut kajota haavateippeihin, mutta yritin ennen lähtöä pyyhkiä märällä niiden reunojen alta karannutta ja ihokarvoihin kuivunutta verta. Ulkona velloi ohut sumu.
Varustelekassa oli Scho-Ka-Kolaa jakavat neitoset puettu Iron Skyn Julia Dietzen tyyliin. Suikan merkitystä ei näkemättä arvaisi. Ostimme toki. Asiakkaina lihavia parrakkaita miehiä, naisia maihinnousukengin, lävistyksin ja räikeästi värjätyin hiuksin, junioreita, laihoja nörttejä, virkapukuinen poliisipartio hansikkaita valitsemassa.
Maistuisiko hernekeitto, kysyi pihalla kapitulantiksi pukeutunut ja viittoili soppatykin suuntaan. Toki. Paksumpaa ja parempaa kuin varuskunnassa. Näkkileipää ja voita.
Yli aukeiden ja Mätäjoen Kantsun asemalle. Huopalahdessa vaihto.
Kauklahdessa vaati jalkapallohallin löytäminen hiukan suunnistamista, mutta meillä oli Nokia Maps, rynnäkköreppu ja höökisuklaata.
Kävelin ylös Topeliuksenkatua klinikalle, jossa vastaanottoihminen puhutteli huonosti näkeviä, kuulevia ja muistavia vanhuksia ystävällisesti ja auttavaisesti. Minuakin kyllä.
Sairaalaympäristöllä ja työasuilla on miellyttävän näköisten naisten ulkonäköä voimistava vaikutus. Joku kirjailija kirjoitti sen johtuvan kuoleman ja perikadon läsnäolosta.
Peremmällä jouduin pilaamaan parta- ja viiksirakennelmani ennen kuin sain käydä uudelleen pritsille selälleni. Myssyä soviteltiin ja teippailtiin, reikäliinoja aseteltiin. Puudutuspiikki pisteli. Tuntuuko pistävää kipua, lääkäri varmisti viillettyään ensimmäisen kerran. Ei tuntunut. Sähköveitsellä poltto vähäsen. Rapsahtelua, nykimistä, touhuamista. Pistelyä. Keskustelua lankojen paksuuksista.
Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi, laukoi Gösta aikanaan.
Kävelin alas Topeliuksenkatua klinikalta, jossa.
Iltapäivällä alkoi sataa juuri kun pojat aloittivat harjoitukset. Pitskuntien S-marketissa tungosta mutta hinnat kulmakauppaa halvemmat.
En saanut mennä saunaan.
- - -
Lauantai. En uskaltanut kajota haavateippeihin, mutta yritin ennen lähtöä pyyhkiä märällä niiden reunojen alta karannutta ja ihokarvoihin kuivunutta verta. Ulkona velloi ohut sumu.
Varustelekassa oli Scho-Ka-Kolaa jakavat neitoset puettu Iron Skyn Julia Dietzen tyyliin. Suikan merkitystä ei näkemättä arvaisi. Ostimme toki. Asiakkaina lihavia parrakkaita miehiä, naisia maihinnousukengin, lävistyksin ja räikeästi värjätyin hiuksin, junioreita, laihoja nörttejä, virkapukuinen poliisipartio hansikkaita valitsemassa.
Maistuisiko hernekeitto, kysyi pihalla kapitulantiksi pukeutunut ja viittoili soppatykin suuntaan. Toki. Paksumpaa ja parempaa kuin varuskunnassa. Näkkileipää ja voita.
Yli aukeiden ja Mätäjoen Kantsun asemalle. Huopalahdessa vaihto.
Kauklahdessa vaati jalkapallohallin löytäminen hiukan suunnistamista, mutta meillä oli Nokia Maps, rynnäkköreppu ja höökisuklaata.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Iltalukemista
Venla Hiidensalon Mediahuora.
Runsassanainen, mutta tekstiviidakosta erottui monta osuvaa kohtaa. Kirpeästi nirhaisevaa, jopa.
Yhtä kirjan pääaihetta sivuten: Kesäloma on jo kaukana.
Olen minäkin ollut kerran palkallisella kesälomalla. Taisi olla 90-luvulla, viikko tai kaksi. Tuntui muistaakseni oudolta.
Runsassanainen, mutta tekstiviidakosta erottui monta osuvaa kohtaa. Kirpeästi nirhaisevaa, jopa.
Yhtä kirjan pääaihetta sivuten: Kesäloma on jo kaukana.
Olen minäkin ollut kerran palkallisella kesälomalla. Taisi olla 90-luvulla, viikko tai kaksi. Tuntui muistaakseni oudolta.
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Pintakuohua
Kovasti olevinaan spekuloinnin arvoista, kenestä tulee Kataisen seuraaja.
Joku kokoomuspoliitikko siihen kumminkin valitaan.
Joku kokoomuspoliitikko siihen kumminkin valitaan.
Kontrastivalokuvaaja
Vivian Maierin jatkoksi Yla Areenalta vielä dokumentti valokuvaaja Bert Sternistä. Huumeita, viinaa, naisia ja rahaa, lauloi Popeda. Oivaltavia valokuvia myös, muttei välttämättä sen parempia kuin Vivian Maierilla. Mutta kovasti erilainen elämä. Oikea paikka ja aika, sosiaalinen kyvykkyys, komea ulkonäkö.
Yli 80-vuotiaan Sternin perässä dokumentissa edelleen roikkuvat ihailevat naiset.
Yli 80-vuotiaan Sternin perässä dokumentissa edelleen roikkuvat ihailevat naiset.
Varaston nurkkaan pölyttynyt aikakone
Hämmästyttävä tämä Vivian Maierin tapaus.
Romuhuutokaupasta löytyy laatikollinen negatiiveja ja vähitellen yli satatuhatta otosta lisää, kehittämättömiä filmejä, kaitafilmejä, ääninauhoja ja muuta esineistöä.
Miksi rutiköyhä lastenhoitaja kulki aina kamera kaulassa ja otti loistavia katukuvia, miksi hän ei koskaan julkaissut ensimmäistäkään missään ja kuka hän edes oli?
Romuhuutokaupasta löytyy laatikollinen negatiiveja ja vähitellen yli satatuhatta otosta lisää, kehittämättömiä filmejä, kaitafilmejä, ääninauhoja ja muuta esineistöä.
Miksi rutiköyhä lastenhoitaja kulki aina kamera kaulassa ja otti loistavia katukuvia, miksi hän ei koskaan julkaissut ensimmäistäkään missään ja kuka hän edes oli?
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Sukupolvikokemus?
Toimittaja Olli Sulopuisto kyselee ihmisten sukupolvikokemuksia rakentaakseen sukupolvikoneen, joka sitten tarjoaisi syntymävuoden perusteella mahdollisia sopivia.
Kiehtova aihe, vaikka en sukupolvikokemuksen ihan selkeää määritelmää tähän hätään löydäkään. Ehkä sellaisia, jotka itselle ja ikätovereille keskeisiä mutta vanhemmille ja etenkin nuoremmille vieraita.
Lasse Virenin kultajuoksut? Juha Mieto häviämässä sadasosalla? CCCP-kiekkokone? Syksyn Sävel? Apu ja Seura kolahtamassa perjantaisin postiluukusta? Charlien enkelit myöhään illalla TV:ssä? Hurriganes Kaivarissa? David Bowie Messukeskuksessa? Bay City Rollers? Sweet, Slade ja Alice Cooper? Viisikot ja Sivar Ahlrudit? Lapuan patruunatehdas ja Teneriffan jumbojetit? Tshernobyl? Heikki Kahila lukemassa uutisia? Jari Kurrin jatkoaikamaali nuorten EM-finaalissa? Nuorten Sävis, Viikon pop-LP ja Pop eilen-tänään? Rockradion ensimmäinen lähetys? Niksulan TV? Punaiset ja keltaiset ensimmäiset sählymailat? Aku Ankka -limsa, Step ja Rymd? Ensimmäiset taskulaskimet? Viri-kaakao? Afrikan tähti, Monopoli, Wangaratta ja Yatzy? Subbuteo? Lauantai-iltapäivän Englannin liiga TV:ssä ja Aulis Virtasen ääni? Höyry Häyrinen radiossa? Buster? Tintti, Tex Willer, Korkkarit, Lucky Luke ja Asterix? Suosikki, Intro ja Help? Pelle Miljoona ja Teddy & Tigers? Koho 221, Titan, Torspo ja muovilavat? Lätkärotsit? Stiga-pöytälätkä, Sarvis-ahkio ja haisaappaat? Miniskimbat? Rodeostonga? Tilliliha ja kasettimankka? Datsun 100A, Kupla ja Saab 96? Honda Monkeyt? Adidas Jaguarit? Abba? Vodka Lime ja Golden Vodka? Wirkkalan kahvalliset oluttuopit?
Kuvia teemasta Pinterestissä
Westön Leijat Helsingin yllä on listannut kiitettävän monta sukupolveni kokemusta.
Kiehtova aihe, vaikka en sukupolvikokemuksen ihan selkeää määritelmää tähän hätään löydäkään. Ehkä sellaisia, jotka itselle ja ikätovereille keskeisiä mutta vanhemmille ja etenkin nuoremmille vieraita.
Lasse Virenin kultajuoksut? Juha Mieto häviämässä sadasosalla? CCCP-kiekkokone? Syksyn Sävel? Apu ja Seura kolahtamassa perjantaisin postiluukusta? Charlien enkelit myöhään illalla TV:ssä? Hurriganes Kaivarissa? David Bowie Messukeskuksessa? Bay City Rollers? Sweet, Slade ja Alice Cooper? Viisikot ja Sivar Ahlrudit? Lapuan patruunatehdas ja Teneriffan jumbojetit? Tshernobyl? Heikki Kahila lukemassa uutisia? Jari Kurrin jatkoaikamaali nuorten EM-finaalissa? Nuorten Sävis, Viikon pop-LP ja Pop eilen-tänään? Rockradion ensimmäinen lähetys? Niksulan TV? Punaiset ja keltaiset ensimmäiset sählymailat? Aku Ankka -limsa, Step ja Rymd? Ensimmäiset taskulaskimet? Viri-kaakao? Afrikan tähti, Monopoli, Wangaratta ja Yatzy? Subbuteo? Lauantai-iltapäivän Englannin liiga TV:ssä ja Aulis Virtasen ääni? Höyry Häyrinen radiossa? Buster? Tintti, Tex Willer, Korkkarit, Lucky Luke ja Asterix? Suosikki, Intro ja Help? Pelle Miljoona ja Teddy & Tigers? Koho 221, Titan, Torspo ja muovilavat? Lätkärotsit? Stiga-pöytälätkä, Sarvis-ahkio ja haisaappaat? Miniskimbat? Rodeostonga? Tilliliha ja kasettimankka? Datsun 100A, Kupla ja Saab 96? Honda Monkeyt? Adidas Jaguarit? Abba? Vodka Lime ja Golden Vodka? Wirkkalan kahvalliset oluttuopit?
Kuvia teemasta Pinterestissä
Westön Leijat Helsingin yllä on listannut kiitettävän monta sukupolveni kokemusta.
torstai 3. huhtikuuta 2014
Monta ämpärillistä mustaa vettä
Auringonpaiste.
Salibandyhallin uumenissa kättelyitä, ilmeitä, naurua ja sanailua. Urheilun tarkoitus on ihmisenä täydellistyminen, muistutti J. Jäntti ja oli jonkin jäljillä.
Kotiovella samaan aikaan juniorin kanssa, varusteet kasaan ja kohti Jäähallia.
Tuuli kylmeni ja voimistui iltaa kohden, jääti käsiä kumihanskojen läpi. Pari tuntia Sonera Stadiumin penkkejä luutunneena tietää tehneensä, mutta se itäkatsomon lohko aloittaakin sunnuntaina Veikkausliigan muita puhtaampana. Vauhti kasvoi entisestään kun jääprinsessa ehätti harjoituksistaan johtamaan partiota.
Kotona nakkikeittoa.
Unta ei tarvinnut odotella.
Salibandyhallin uumenissa kättelyitä, ilmeitä, naurua ja sanailua. Urheilun tarkoitus on ihmisenä täydellistyminen, muistutti J. Jäntti ja oli jonkin jäljillä.
Kotiovella samaan aikaan juniorin kanssa, varusteet kasaan ja kohti Jäähallia.
Tuuli kylmeni ja voimistui iltaa kohden, jääti käsiä kumihanskojen läpi. Pari tuntia Sonera Stadiumin penkkejä luutunneena tietää tehneensä, mutta se itäkatsomon lohko aloittaakin sunnuntaina Veikkausliigan muita puhtaampana. Vauhti kasvoi entisestään kun jääprinsessa ehätti harjoituksistaan johtamaan partiota.
Kotona nakkikeittoa.
Unta ei tarvinnut odotella.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Erittäin valokuvaaja
Valokuvausaihe pinnalla Yle Teemalla. Cartier-Bressonia, Hoepkeria ja mitälie.
Ja elokuva suomalaisesta nykyvalokuvaajasta. Kova tekijä ja kaikkea varmasti, mutta yön silmässä ja edellisten jälkeen katsottuna suupieli alkaa nykiä. Tämähän on suoraan siitä Kuukausiliitteen sarjakuvasta, jossa Ragu ja kumppanit kiitävät Punavuoren piireissä.
Miehet kaljuja, paksusankaisia silmälaseja, mageita hattuja, partaa. Laihoilla naisilla on pitkät hiukset ja he poseeraavat dramaattisesti enemmän tai vähemmän paljaina.
Ja sitten juodaan kahvia ja nyökytellään ja mä niinku tein mun jutun ja sit se oli siinä ja siin on niinku se laifstail ja sellasta voitserismia siihen sieluun.
Lopussa odottaa, että tyypit riisuvat hattunsa, katsovat kameraan ja alkavat nauraa.
Eiks ollukki ihan niinku valokuvausskenee?
Guys?
Ja elokuva suomalaisesta nykyvalokuvaajasta. Kova tekijä ja kaikkea varmasti, mutta yön silmässä ja edellisten jälkeen katsottuna suupieli alkaa nykiä. Tämähän on suoraan siitä Kuukausiliitteen sarjakuvasta, jossa Ragu ja kumppanit kiitävät Punavuoren piireissä.
Miehet kaljuja, paksusankaisia silmälaseja, mageita hattuja, partaa. Laihoilla naisilla on pitkät hiukset ja he poseeraavat dramaattisesti enemmän tai vähemmän paljaina.
Ja sitten juodaan kahvia ja nyökytellään ja mä niinku tein mun jutun ja sit se oli siinä ja siin on niinku se laifstail ja sellasta voitserismia siihen sieluun.
Lopussa odottaa, että tyypit riisuvat hattunsa, katsovat kameraan ja alkavat nauraa.
Eiks ollukki ihan niinku valokuvausskenee?
Guys?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
