Kampaamossa ei ilman anniskelulupaa saa tarjota asiakkaalle lasillista kuoharia, kertoo Ilta-Sanomat. Eikä seurakuntaillassa virsiä kurkkunsa kuivaksi veisanneelle.
Sinänsä kyse lienee samanlaisista asetelmista kuin kohussa pullonkeräystulojen veronalaisuudesta ja mitä muita näitä on ollut. Eli tilanteista, joihin mikään viranomainen ei käytännössä puuttuisi, mutta joista virkamies joutuu toimittajan soittaessa miettimään laintulkinnan.
Periaatteessa kuitenkin jaan närkästyksen. Jotain ärsyttävää on tilanteessa, jossa säädetään normeja, joita sitten ei käytännössä kuitenkaan vaaadittaisi noudatettaviksi. Kuten lämpimämmissä Euroopan maissa kerrotaan asia nähtävän.
Mieluummin vähemmän lakeja mutta sellaisia, joita oikeasti tarvitaan.Vaikka virkamiehillä on tulkitsijan roolinsa, kohdistuu kysyvä katseeni ennen kaikkea lainsäätäjään.
Sääntö-Suomi on myös mielentila. Kuinka paljon mukavia asioita jätetään tekemättä ettei tästä nyt vaan tulis mulle mitään?
Toinen juttu on se, kuinka epäselvissä oikeustiloissa kiltti pelaa varman päälle mutta härskimpi ja röyhkeämpi ottaa riskin, edun ja etumatkan. Mutta siitä joskus erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti