torstai 17. syyskuuta 2015

Kai niin sitten on, jos siltä näyttää

Pääministerin puhe, jonka itse skippasin, näytti puhuttavan sekä ennen että jälkeen. Viestintäkonsultit luennoivat toistensa päälle, olivatko kanava, käsien asento, ilmeet ja intonaatio kohdillaan.

Lienenkö itse liian yksioikoinen vai relevantteja asioita etsimään koulutettu kun esitystapaa enemmän kiinnostaisi, mitä sanottiin.

Mutta tokihan viestintäkonsultit ovat nimenomaan viestintäkonsultteja. Kai vasarakin etsii joka ongelmasta naulaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mika

suhtaudun vies­tin­tä­vä­keen ja heidän kontrolloituihin lausuntoihinsa hy­vin skep­ti­ses­ti, lä­hes vi­ha­mie­li­ses­ti. minusta vies­tin­tä­kon­sult­it ovat al­hai­sinta ih­mis­la­ji­a, olioina suurinpiirtein al­ku­li­mas­ta seu­raa­vi­a. täs­sä pin­nal­lis­ten raa­pai­su­jen maail­mas­sa olisi ehkä viisasta aloittaa sipilän peräänkuuluttama säästäminen näistä veikoista. kon­sult­ti voi las­kut­taa tun­nis­sa enem­män kuin vir­ka­mies saa päi­väs­sä. ne ovat kä­sit­tä­mät­tö­miä kus­tan­nuk­sia.


meri

Mika kirjoitti...

Asioiden suhde pistää miettämään: että olisivat erikseen asiat ja sitten tapa esittää ne. Vaikka niillä toki inhimillisessä toiminnassa onkin yhteys esitystavan jollain lailla vaikuttaessa asioihin.

Mutta silti.

Konsulttipalkkioista tietysti tulee mieleen sanonta siitä, joka pyytää ja siitä, joka maksaa.