torstai 25. toukokuuta 2017

Hyvää matkaa, Mustanaamio

Taisivat olla kouluneuvostovaalit lukuvuonna 1981-1982. Niiden alla joku oli liimannut koulun käytävän seinälle Mauno Koiviston vaalijulisteen ja pian joku piirtänyt Koivistolle mustalla tussilla sellaisen Mustanaamion  ja Karhukoplan konnien suosiman naamion.

Kouluneuvostovaaleja ei enää siinä vaiheessa otettu turhan vakavasti, ja ääntenlaskennasta vuotikin tieto, että Mustanaamio oli ollut ylivoimainen ääniharava.

Sen jälkeen en ole osannut ajatella Mauno Koivistoa ilman mielleyhtymää Mustikseen.

Tänään joukon jatkoksi Väiskin kentän päätyyn Arkadiankadun varteen hautajaissaaton ohikulkua ihmettelemään. Toki reittiä epäluuloisesti edestakaisin ajelevat poliisimoottoripyörät ja helikopterit olivat vielä kiinnostavampia.

Aikanaan ruumisauto lipui ohi perässään komeita Mersuja ja Audeja. Tuolla näkyi ajelevan arkkipiispa emeritus ja tuolla nykyinen pressa.

Sitten Taivallahden rannan kioskille jäätelölle, eikä jonokaan hiukan yllättäen ollut kohtuuton. Makuna kauden avauksessa rommi.

Olen liian vanha, jotta Manu olisi ollut minulle s e presidentti, Kekkosen seuraaja hän oli. Mutta toki viimeinen oikean pressan tuntuinen, vaikka Niinistö hivenen arvovaltaa onkin vallannut takaisin lama-ajan välikausipressan ja koko maailman solidaarisuustädin jälkeen.

Mutta pisteet Manulle fundeeraavaisuudesta. Minunkaan mielestäni uusi ja erilainen ei välttämättä ole paremman synonyymi.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

mika

saulin puhe oli jämäkkä ja hyvä. hän osasi laittaa siihen aikakauden historiaa. eniten jännitin seppeleiden kanssa, siinä oli touhua ja odottelua. mutta onhan niiden lasku herkkä osa protokollaa. kotisohvalla kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että avoin hauta rajattiin kamerasta pois melkein loppuun saakka. kuolema on asia, joka kaipaa klassista hienotunteisuutta.

ps. kun tunku vähenee, pitää käydä paikan päällä.

meri

Mika kirjoitti...

TV-lähetys jäi näkemättä kun lähti ulos, mutta reitin varrella Yle Areenan suora lähetys kännyköiden ruudulla piti odottelijat selvillä siitä, missä saattue on tulossa.

Toki valtiolliset hautajaiset ovat oma taiten liikuttavaksi rakennettu näytelmänsä, ja etenkin Narvan marssi säväyttää aina.