tiistai 15. toukokuuta 2018

Vuoden parasta aikaa

Pari opusta Töölön kirjastoon viimeisen palautuspäivän koitettua. Nykyään palautettavat kirjat on RFID-laputettu, ja ne saa laittaa lukualustalle miten päin vain ennen kuin nostaa itse viereiseen hyllyyn.. Virkailijat, eräpäiväkortit ja kamerapöytä jäävät aina vain kauemmas muistoihin.

Elmo-lehti oli selattu kolmessa minuutissa, jutussa HJK:n pelillisistä ongelmista riitti varsinaista tiukkaa asiaa kolmesta viiteen lausetta.  Suomen Kuvalehden juttu kulttuurisen omimisen määrittelemisen mahdottomuudesta olikin luettu jo verkosta, mutta Krampeissa ja nyrjähdyksissä oivalluksen tynkää. Hahmo on vapauttanut itsensä murehtimasta Suomen euroviisu- tai jääkiekkomenestystä, mutta saman voisi ihminen ottaa ohjenuorakseen ainakin somessa päivittäin tuputettavien tuohtumisaiheiden suhteen.
Paluu rannan kautta, ja lämpöaalto oli muuttanut kaupungin etuajassa kesä-Helsingiksi. Kulkijoita ja pyöräilijöitä T-paidoissaan ja shortseissaan, nurmikoilla ihmisiä vilteillä, puheensorinaa, mölkky- ja petankkiporukoita, hitaasti lipuvia avoautoja ja matalilla kierroksilla murisevia moottoripyöriä, vihreyttä, luonnon ja Cafe Regatan luona avotulen tuoksuja, valoa.

Äärettömästi valoa.

Ei kommentteja: