Keskiviikon lainaus

Lainsäädäntö on kauneimmillaan kun sitä tehdään vastustamaan asioita joita ei täysin ymmärretä, säätämällä asioista joita ei täysin tunneta. Vähän sellaista talvisodan henkeä, että tää kehitys nyt kuulkaa pysähtyy tähän, tästä ei enää peräännytä, ja lopulta huomataan että komentavan upseerin kartta oli ylösalaisin. Perkeles, väärällä puolen Laatokkaa linjassa. Parin vuoden päästä sitten kusi sukassa kumiveneellä takaisin sivistyksen pariin.

Merten: Maailma on erilainen veikkaajan silmin

Maalisilta

Muutama sinnikäs vielä kiekkoili pimeydessä, siinä paremmalla osalla jäätä.

Katuosaston kevätsiivousta. C-Mesen varashälytin heräsi rääkymään kun hinausauto nosti perän ilmaan. Ankara kirskuna ja kellanoranssi kipinäsuihku tiekarhun raapiessa Väinämöisenkadusta jäätä. Pyöräkuormaaja kokosi saalista kauhaan ja nosteli kuorma-auton lavalle. Keltaiset vilkut läikkyivät kaikilla ja kaikkialla.

Hautiksella hiljaisempaa. Sen takana lenkkeilijöitä. Hietarannan horisontissa taivastaidetta.

Kuulokkeissa JJ Calen Troubadour palautti kesään 1981. Travelin' light, Hold on, You got something. Muminabluesia. Viimeiselle pätkälle vielä Turgan trioa ja Average Extreme. Yritin kuvitella siihen mustavalkoista kuvitusta.

TV:ssä Lucy Liu.

Väiskin jäästä paistaa jo hiekka läpi. Apeaa.

Taiviksessa vielä jäämpää.

Aurajoki

Kännykkäkuvauksen uusi aalto

Skrubu sekä: Sulopuisto-koulukunta.

Sen opein(kin) harjoiteltiin viikonloppuna. Lievästi lupaavaa.

Yksilö, yritys ja yhteiskunta

Miten ikinä yhteisöasuminen voi onnistua maatilalla, jossa hommia riittää joka sormelle kaikkina päivinä? Kun ei se tiemmä aina onnistu niissä kaupunkien taiteilijakommuuneissakaan, kun yksi laistaa joka kerta tiskivuorostaan ja toinen käyttää vessapaperit ostamatta uutta tilalle?

Kirsi Haapala: Unelmien vai niiden sortumisen ekokylä (via maalainen)

Kiintoisa teksti ja kommentit, joista halutessaan voi tai ei tehdä yhteiskunnallisiksi kasvavia johtopäätöksiä.

Otsikkoni on tietenkin varastettu edesmenneeltä Hannu Tapani Klamilta ja ammoisesta pääsykoekirjasta.

Hanki Aurajoen rannalla

Navigaattorin kartta ei ilmeisesti tuntenut uutta Turuntietä kun Lohjan jälkeen punainen pallo liiti halki tiettömien taivalten. Tenavat innostuivat tunneleista.

Ohikulkutie ja Impivaaran urheiluhallit. Kunnon pakkanen, mutta aurinko suorastaan kuumotti.

Perillinen halusi nähdä Suomen Joutsenen, mutta häikäisevässä auringossa kylpevältä Aurajoen rannaltahan löytyi kokonainen Forum Marinum. Sigyn, tykkivene Karjala, hinaajat, Estelle. Näyttelysalin pienoismallit, miinat, aseet, VTS, pirtutorpedot. Ihan kuin muistaisin nähneeni tankkeri Pronton elävänä Sköldvikissä joskus 35 vuotta sitten.

Ja Göran Schildtin Daphne. Pikku-ukko kolusi kajuutat, minä sivelin sormillani kaiteen puupintaa.

Ensi kerralla ajan kanssa.

Caribia tuntui pitkästä aikaa sokkeloiselta. Ja pitkä putki painavalta. Ja yksi menestystarina sai päätöksensä, ainakin toistaiseksi.

Pimeä iltaöinen ykköstie. Kotona peiteltiin pienet jatkamaan unia omissa sängyissään.