Miten ikinä yhteisöasuminen voi onnistua maatilalla, jossa hommia riittää joka sormelle kaikkina päivinä? Kun ei se tiemmä aina onnistu niissä kaupunkien taiteilijakommuuneissakaan, kun yksi laistaa joka kerta tiskivuorostaan ja toinen käyttää vessapaperit ostamatta uutta tilalle?
Kirsi Haapala: Unelmien vai niiden sortumisen ekokylä (via maalainen)
Kiintoisa teksti ja kommentit, joista halutessaan voi tai ei tehdä yhteiskunnallisiksi kasvavia johtopäätöksiä.
Otsikkoni on tietenkin varastettu edesmenneeltä Hannu Tapani Klamilta ja ammoisesta pääsykoekirjasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti