Pari pinnakkaista

Trumpin persoonasta saa tietysti mehukkaita juttuja, mutta olisiko hänen tilallaan melkein yhtä hyvin voinut olla Harold Brömp? Onko Trump kuitenkin vain vaahtopää ajan syvemmistä virtauksista?

Ja Sami Kuusela pohtii SK-kolumnissaan samaa, jota minäkin viimeistään jo Jytkyn aikoihin.

On mahtavaa saada tuhansia jakoja kuvalleen, jossa presidenttiehdokkaasta on photoshopattu Hitler tai kakkapökäle. Mutta eivät ne kenenkään päätä käännä, ne vain vahvistavat oman jengin kokemusta oikeamielisyydestään ja erinomaisuudestaan – ja tekevät saman vastustajille. Ja mikä pahinta: saavat epävarmoja ärsyyntymään.

Ainakin Twitter-virtani on all jytky again: oikeimmisto kauhistelee rahvaan tyhmyyttä ja rasistifasistikauheutta. Epäilen, että se asenne ei tuo rahvaasta vahvistuksia omalle puolelle.

Edit: vielä linkki tätä sivuten.

The left sorted everyone into identity groups and then told the people in the poorly-educated-white-male identity group that that's the only bad one. It mocked the members of this group mercilessly. It punished them for not being woke enough. It called them racists. It said their video games were sexist. 

Lauantai-ilta

Kun istuu muina miehinä luistelukisojen pressipulpetissa naputtelemassa - mutta salibandyjuttuja. Ja tullaan kohteliaasti kysymään, etteiväthän ympärillä kirmailevat pikkuluistelijattaret vain häiritse herra lehdistöä.

Eivät häiritse, vakuutin, ja varmaankin saavat istua lehdistön paikoilla syömässä pehmistä ja kikattamassa kun ei täällä toimittajia tungeksi.

Aikanaan naputusten valmistuttua sopi sovitella läppäri takaisin reppuun ja räpsiä jokunen kuva. "Oman" seuran joukkueista etenkin.

Edelleenkin huomaan pitäväni enemmän kevyistä ja iloisista ohjelmista kuin taiteellisen maailmantuskaisista. Mutta en kyllä ymmärrä, mistä luovuussammiosta valmentajat vuodesta toiseen ammentavat uusia teemoja ja pukuideoita.

Kaukalossa palkintojenjaon jälkeen viihtyneet luistelijajoukot keksivät loputtomiin poseerauksia toistensa kännyköille. Yhdeksältä liukuivat viimeiset kuiville ja jääkone pääsi hurisemaan kierrokselleen.

Ulkona pakkanen oli kiristynyt syysasteikolla kirpeäksi ja hivuttautui ytimiin. Kävely kotiin vaati perillä mukillisen teetä.

Ennen oli paremmin

Kaikenlaista oli selvästi jäänyt hampaankoloon, ja ennen kaikki oli paremmin. Kuten elokuvamies itseironisesti totesikin hokevansa.

Intohimo ja substanssi vastaan opportunistit, byrokraatit ja muut tylsimykset. Asetelma kieltämättä houkuttaa mukaan kiivastumaan.

Systeemin kannalta von Baghin enemmänkin fiilispohjainen tuotanto on varmasti ollut vaikea integroitava.

Oikeastaan uskomatonta, että Sinisen laulun kokoinen tuotanto on lopulta saatu rahoitettua ja toteutettua.

Lapsuus ja henkilökohtaiset kokemukset, ilmeisen kovatkin. Miten ne ovat vaikuttaneet myöhemmin, pohti muistelija itsekin.

von Bagh harmittelee, että ei ehtinyt Helsinkiin ihan elokuvan kulta-aikaan ennen television yleistymistä. Itseä alkaa lukiessa hiukan harmittaa, ettei ehtinyt radikaalien aikakauteen kun ihanteet olivat vielä tallella ja parempi maailma mahdollinen. Mutta ainahan voi lukea muistelmia, katsoa 60-luvun elokuvia ja kuunnella Chydeniuksen lauluja.

Ne jyrää meitin

Kaipa Erkon ja Rafaela Seppälän kaltaiset nimet Guggenheim-hankkeen rahoittajalistassa riittävät selittämään Helsingin Sanomien systemaattisen vyörytyksen asiassa.

Kuten kilpailijalle työskentelevä toimittaja tiivisti:

Sinänsä kai mediatalo saa tukea mitä haluaa, mutta sitten ei pidä näytellä puolueetonta.

Journalismi.

Jotain sentään

Taivaan täydeltä etelänmatkojen markkinointimateriaalia.

Piha näyttää mustalta

Ei kuulunut unen läpi aura-autojen ruminaa
Ei täyttynyt some-virta lumikuvista
Harvoin saapuvat luvatut myrskytkään

Sanat saattavat joltain osin kuvastaa mahdollista todellisuutta

Markkinointimielessä valituilla termeillä on haittapuolensa.

Kuten Facebookin "kaverit."

Aikaa menee hukkaan sen kauhistelussa, voiko jollain muka olla jopa tuhansia kavereita. Vertailu on mieletön, koska FB:n "kaveri" ei tarkoita samaa kuin yleiskielen "kaveri".

Sama tietysti koko kattotermin kohdalla.

"Sosiaalinen media" on alusta siinä missä kahvipöytäkin. "Ei se oikeasti mitään sosiaalista ole"-kauhistelu ei siksi osu mihinkään.

Suuri osa virtojeni some-kohinasta pyörii sen ympärillä, miten siellä näyttäisiin ja minkä firman pöhistin juuri nyt on nousussa tai kuolemaisillaan. Ne ovat tietenkin mainostoimistojen murheita. Tavallisen käyttäjän kannalta riittää, että löytää sinne, missä muutkin ihmiset notkuvat. Ja mieluiten maksutta.