perjantai 4. marraskuuta 2016

Ennen oli paremmin

Kaikenlaista oli selvästi jäänyt hampaankoloon, ja ennen kaikki oli paremmin. Kuten elokuvamies itseironisesti totesikin hokevansa.

Intohimo ja substanssi vastaan opportunistit, byrokraatit ja muut tylsimykset. Asetelma kieltämättä houkuttaa mukaan kiivastumaan.

Systeemin kannalta von Baghin enemmänkin fiilispohjainen tuotanto on varmasti ollut vaikea integroitava.

Oikeastaan uskomatonta, että Sinisen laulun kokoinen tuotanto on lopulta saatu rahoitettua ja toteutettua.

Lapsuus ja henkilökohtaiset kokemukset, ilmeisen kovatkin. Miten ne ovat vaikuttaneet myöhemmin, pohti muistelija itsekin.

von Bagh harmittelee, että ei ehtinyt Helsinkiin ihan elokuvan kulta-aikaan ennen television yleistymistä. Itseä alkaa lukiessa hiukan harmittaa, ettei ehtinyt radikaalien aikakauteen kun ihanteet olivat vielä tallella ja parempi maailma mahdollinen. Mutta ainahan voi lukea muistelmia, katsoa 60-luvun elokuvia ja kuunnella Chydeniuksen lauluja.

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

mika

jos mietin noita vuosikymmeniä, niin 60-lukuhan oli oikeastaan paljon fiksumpi kuin 70-luku. silloin yhden asian liikkeet olivat tiukasti järkeisuskoisia. se olikin 60-luvussa tärkeä ja sympaattinen piirre, kannatan sitä edelleen. silloin ei ollut millään tavalla fiksua uskoa johonkin. kaikki piti pohtia, epäröidä ja keskustella. muutos oli syvä sitten, kun tuli äärivasemmistolainen fundamentalismi.

kaduttavaa elämässä on paljon, mutta 70-luvun stallari-vaiheeni ei kuulu katumus-agendalle. olen ylpeä aktivismistani (jota joskus riittää yhä), parhaista bileistä ja hienoista tovereista. minulle ei nykyisin tule ensiksi mieleen, ovatko jotkut nykyiset kansalaisaktivistit ympärilläni ex-stallareita, revareita, vihreitä vai demareita. tärkeää on mitä he ovat tänään, ihmisinä.

meri

Mika kirjoitti...

Järkeisusko on edelleen kova juttu.

Sanovat mielipiteiden korvanneen faktat, mutta jään vielä miettimään. Kuinka paljon on kyse myös siitä, että nykytekniikalla julkisesti ääneen pääsevät nekin, jotka ennen vanhaan jupisivat uskomuksiaan vain takahuoneissa?

Vallitsiko 60-luvulla tunne konservatismin hegemoniasta, jota vastaan oli selkeä taistella?

Nimetön kirjoitti...

mika

en ehkä osaa vastata tuohon, mutta ainakin tšekkoslovakian miehityksestä ja vietnamin sodasta tuli tärkeä tekijä 60-lukulaisessa heräämisessä. on tosiaankin sääli, että 70-luku tavallaan pilasi tuon kaiken, kun jengi koukkasi vietnamin ja chilen kautta marxiin. ihmiset halusivat niin kovasti päästä mukaan suureen historialliseen prosessiin. sittemminhän porukat hajautuivat ja maailmankuvat jakaantuivat äärimmäisestä kyynisyydestä ja tekopyhyydestä puhtaimpaan idealismiin ja naivismiin.

nyt kun luen lehtiä, niin vähän suren sitä, että vastarinta on hävinnyt mediahälyn usvaan. toisaalta pienet edistykselliset askeleet ovat ehkä säilyneet...

meri