Kesken lauseen

Semmoinen on lievästi kiusallista kun kertoo toiselle anekdoottia eräälle ihmiselle tapahtuneesta asiasta ja puolivälissä yhtäkkiä muistaa, että tämä keskustelukumppanihan on juuri se sama henkilö.

Silloin on hyvä, jos anekdoottiin ei liity mitään kovin kiusallista.

American Graffiti

Mielestäni en koskaan nähnyt American Graffitia edes 70-luvun lopun suurina fiftarivuosina, mutta sittemmin aikuisiällä TV.stä useaankin otteeseen.

Jotain kiehtovaa ja lämmintä siinä on, etenkin tässä iässä nähtynä.

Viattomuuden aikaa ennen lähtöä suureen maailmaan. Musiikki, ikuiset asiat. Wolfman Jack. Curt etsimässä T-Birdillä liikkuvaa blondia ja aamuyön puhelu pay phoneen. (The ones that got away, jälleen). Aamu ja jäähyväiset lentokentällä. Ja mestarillisena loppuvetona lapsuuden ja idyllin loppu, lyhyesti isketyt mitäheillesittentapahtuit.

Lähestytään nostalgian määritelmää, millainen se sitten lieneekään.

Ihanaa

Nainen kertoo sosiaalisessa mediassa juhlaillastaan tyttöjen kanssa.

Kuvissa on salaattia ja mietoja alkoholijuomia, sitten yhteisotos, jossa nainen ystävättärineen poseeraa semi-ironisesti juhlamekot tai muut tavallista tyylikkäämmät vaatteet päällä. He hymyilevät kauniina ja nojaavat sisaruksellisesti toisiinsa, kohottavat ehkä lasejaan. Vielä värikäs ravintolassa kuvattu rakeisempi ja epäterävämpi ruutu, jossa on tanssia tai uusi yhteisposeeraus.

Tanssittiin ja pidettiin hauskaa, nainen kirjoittaa viitaten ystävättäriinsä etunimillä. Aamulla väsytti.

Ulkona rapea pakkanen

Mytty makasi rappukäytävän nurkassa. Puhuteltaessa nosti päänsä, kertoi olevansa hengissä ja kysyi, missä M on. Kysyttäessä vahvisti olevansa lämmittelemässä.

No lämmittele, kehottivat töölöläiset kermaperseet ja jatkoivat viemään pyykkejä vintillle.

Lähettäkää tänne, vastasi sittemmin Hietaniemenkadun asuntolan päivystyspuhelimeen asiansa hallitsevan tuntuinen ääni, ja kylmissään ollut ihminen passitettiin hissin kupeesta eteenpäin. Minä lähden saattamaan, mutisi yksi naapureista katseltuaan disorientoituneen oloista hahmoa.

Luultavasti en kuule asiasta enää.

Kahvilan puheensorina

Keskiviikon lainaus:

Muistikirja, varsinkin Moleskin, on mainio olemassa, mutta pitäisi olla toinen muistikirja, jossa kerrottaisiin, missä se ensimmäinen on, ja kolmas, jossa selostettaisiin varsinaisen muistikirjan sisältö.

- Kemppinen

Moleskine on kyllä hieno ja trendikäs olemassa. Tulee vain niin pirun harvoin istuttua newyorkilaisen kahvilan nurkkapöydässä katselemassa hajamielisesti katuvilinää ja luonnostelemassa muistikirjaan tulevaa romaania tai elokuvakäsikirjoitusta. Niin trendikästä kuin se olisikin.

Nyt soi: Dire Straits: Wild West End

Stepping out to Angellucci's for my coffee beans
Checking out the movies and the magazines
Waitress she watches me crossing from the Barocco Bar
I'm getting a pickup for my steel guitar

Muistelmakaistale

Toissapäivästä on yhtäkkiä 20 vuotta, joten tulee tunne, että on kirjattava asioita muistiin ennen kuin ne kokonaan unohtuvat. Yhdeltä kaistaleelta vaikka Avokatsomoon.

Signalointeja

Kirjoitti fiksu ihminen FB:ssä:

Pyyhkii silmäkulmaansa. Niin hienon virkaanastujaispuheen piti Obama! Sanoisin: aate- ja arvopohjainen puhe. Oli tasa-arvoa, oli ilmastonmuutoksesta, oli seksuaalisten vähemmistöjen asiaa, oli vähempiosaisista huolehtimista, ja niin edelleen.

Kommentoi äreä minä:

Aivan upeaa. Ja samalla muuten tulikin hienosti listattua aiheet, joita tulee kannattaa julkisesti osoittaakseen olevansa hyvä ja tiedostava ihminen. Itsekin toki kannatan kaikkea mitä Obamakin ja maailmanrauhaa myös, ja väkivaltaa vastustan. Niin, ja paheksun persuja. Se pitää Suomessa muistaa lisätä.

Kaikkihan nuo ovat tärkeitä asioita, joten mikäköhän niiden mainostamisessa alkaa ärsyttää? Ehkä vastareaktio menee näin päin kun omassa virrassa on vain noita tiedostavia humanisteja. Räytyän Shellin baarissa voisi tulla tarve itsekin korostaa juuri noita juttuja.