Mielestäni astuin kiekon päälle ja jalka lähti alta. Sitten oli maailma kumossa ja kummallinen. Tarkistin että kädet liikkuivat. Jalat tuntuivat oudoilta ja tärisivät omia aikojaan.
Tivasivat, mikä päivä on. Joulu mielestäni meni, ja loppiainenkin. Torstai, luulisin, ja olisiko seitsemäs. Joku puhui ambulanssista, mutta en missään vaiheessa nähnyt sellaista. Piti olla kyljellään. Tosi noloa, tässä kaikkien hössötettävänä.
Ihan kuin alkavaa pahoinvointia, sanoin, ja ampparimies ojensi pahvisen kaarimaljan. Sitä ei kumminkaan tarvittu. Katonrajassa ovien päällä luki kumminkin Pelastuslaitos.
Pihalla paarit keikahtivat. Kömmin takaisin kyytiin ja rauhoittelin, että onpahan vain lisää kerrottavaa kavereille. Mainitsivat pihan liukkaaksi ja ehdottivat hiekoittamista, olin kuulevinani sisällä.
Poliklinikan pritsillä olo koheni kohisten: vessareissu sujui ongelmitta ja kännykkää sai käyttää, joten sit rep kotiin ja Facebookiin. Vieressä seinätelineissä kertakäyttöhanskoja sun muuta. Sermin takana oli jollain vatsa tosi kipeä.
Aikanaan saapui lääkäri, katsoi tarkasti silmiin, käski seurata sormea katseella ja puristaa käsiä, tunnusteli takaraivon. Kotiutti.
Aulan seinältä löytyi kyltti, joka kertoi, että ollaan Haartmaninkatu 4:ssä rakennuksessa 12. Kerroin sen taksikeskukselle.
Kotona ei edes kunnon päänsärkyä. Epätodellinen kokemus. Kaivakaa kamera taskusta ja ottakaa kuvia, olin kuulemma sanonut jäällä maatessani.
Taidan ostaa itsellenikin kypärän.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hyvä ettei käynyt pahemmin. Suosittelemme jatkoa ajatellen lämpimästi kypäräkaupassa käyntiä.
Päästää mielisaarnaani, mutta jo pari vuotta olen hokenut paikallisille valmentajille kypäräpakkoa. Tosin ainoa muutos on se, että itselläni on nykyisin auton takaluukussa luistimien, raitapaidan ja pillin lisäksi kypäräkin.
Siinä vaiheessa kun joku natiaisista heittää lipat ja liukuu takaapäin jalkoihin ei ole enää väliä onko valmentaja entinen ammattipeluri vai aloittelija, nurin menevät kummatkin samalla tavalla.
Viisaita sanoja, jotka vahvistavat intoani hankkia se kypärä. Joillekin on käsittääkseni sattunut pahastikin kun ovat tulleet takaraivo edellä tonttiin.
Ei sattunut tällaista ennen vanhaan mutta ei ole ehkä koordinaatiokaan enää ihan se sama.
Hyvä, että hankit kypärän ja aiot myös käyttää sitä. Kuulosti herättävältä kokemukselta. Todella onnellista, ettei käynyt pahemmin.
Yksi kokemus lisää hälventämään sitä kuolemattomuuden illuusiota joka nuorena vallitsi. Puuh.
Lähetä kommentti