Heti ulko-ovelta lapsuuden talven tuoksu: kuivaa pakkasta ja vähän pakokaasua. Assosiaatiot. Luistimet kassissa suoraan Väiskille voikan kaksoistunnille, välkällä nyrkkeilyä lätkähanskoilla, myöhemmin matikankokeet, safkiksella kai sianlihakastiketta, Kinder-perunoita ja lantturaastetta.
Entisen rantaradan yllä tuulenvire nyppi naaman kohmeeseen. Katukuilussa vielä hämärää, mutta Ruoholahden suunnalla aamuaurinko ylsi jo maalaamaan sen korkean talon ruusunpunaiseksi.
Sutiva kumi vinkui lunta vasten kun farmariauto yritti liikkeelle lumikasojen keskeltä.
Jalan lennättämä jäätynyt lumikokkare kilisi lasin lailla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ai teilläkin oli Kinder-perunoita :)
Jo vain, ja muisto on voimakas.
Kerran yhden saatuaan epäili aina, ja jokainen ateria oli alettava halkomalla ensin perunat.
Myönnän halkovani vieläkin työpaikkaruokalassani - en tosin ole tiedostanut, mistä se johtuu. Mutta nyt taas muistan :)
Nykyään uskaltaa jo syödä suoraan kun usein itse valitsee ja keittää perut.
Kunnes taas jossain napsahtaa...
Lähetä kommentti