Kahvini juon toki pöydän ääressä, mutta isänpäivänä on mukava herätä itse askarreltujen korttien saapumiseen. Ja uusin Harjunpää ja rautahuone oli juuri sitä, mistä haaveilinkin. Vaikka Joensuun kirjoihin väistämättä kuuluvien vinksahtaneiden perhetaustojen pureskelu ehkä sopisi paremmin jollekin muulle merkkipäivälle.
Zilanista pizzat, minulle kanaa ja ananasta.
Maalin tappio isien joukkueelle illalla kuplassa näytti ketuttavan poikia yllättävän kovasti, mutta toivottavasti pillimehut ja korvapuustit loivensivat. Se yksi maali ei ollut paitsio koska paitsiosääntöä ei käytetty, mutta faijoja vahvistanut maajoukkuejuniori olisi voinut olla protestin paikka koska ei tietääkseni ollut kenenkään faija. Itse yritin pysyä hengissä lyhyillä vaihdoilla. Puoli metriä matalaksi jäänyt kierteinen keskitys jäi harmittamaan, mutta riisto, siirto ja avaus vasurilla lämmittivät.
Iltapalaksi ja päivän kruunuksi köyhiä ritareita. Vai rikkaitako, kun oli jäätelöäkin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti