Espoo, Helsinki ja lauantai

Viima viilteli Merituulentien pysäkkiä, mutta pitkiä kalsareita myöten asianmukaisesti pukeutuneena saattoi keinua kannoillaan ja ajatella omiaan.

Puheista päätellen teinikaksikko oli menossa jonkinlaiselle rap-keikalle. En ollut tiennyt, että sanaa lol käytetään nykyaikaisessa puhekielessä. "Mä tunnen sen semisti" oli odotettavissa.

Bussissa käsittämättömän sanavalmis kvartetti, jota kuunnellessa oli vaikeaa pitää naama peruslukemilla. Kuulematta olisin väittänyt, että tuollaiseen ilotulitukseen vaaditaan amerikkalainen käsikirjoittajatiimi ja hyvin harjoitelleet näyttelijät. Bussista noustaessa jokainen näytti olevan vähintään 195.

Kaljamaltaiden etsiminen K-kaupasta vei vartin, mutta kun en kysy henkilökunnalta niin en kysy. Lappu hyllynreunassa paljasti lopulta, ja käden työntäminen tyhjään väliin kyynärpäätä myöten toi ilmoille kaksi pussia.

Tunjets?, kysyi turkiksiin pukeutunut rouvasihminen ja näytti tonnikalapurkkia. Tonno, tunafish, tonfisk, atun, ehdotin. Tunjets?, rouva kysyi uudelleen. Da, tunjets, vakuutin nyökkäillen, sanojen samankuuloisuuteen luottaen. Nuorempi ja nätimpi rouvasihminen taaempana vakuutti samaa ja näytti seuralaisensa puolesta aavistuksen nololta.

Vielä vaalea Velko, jonka unohtaisin illalla juoda.

Solassa Pressan ja toimistotalon välissä tuuli nousi nopeuksiin, jotka jäärouheella terästettyinä sattuivat kasvoihin.