Tämä talo seisoi jo tässä, kun kaupunkia täsmälleen 71 vuotta sitten toista päivää pommitettiin. Lähimmät taisivat osua Rautatieasemalle ja Eläintarhaan. Jatkosodan suurpommituksissa sitten jo lähemmäs: tuohon Sammonpuistikkoon, Lutherinkadulle ja Temppeliaukion kallioille.
Nyt voi yrittää kuvitella mielessään ilmahälytyssireenit, lähestyvän moottorien pörinän, ilmatorjunnan tulenavauksen ja räjähdysten kumun. Tunnelmaa ei silti tavoita. Varmaan hyvä niin.
Isoisän veli haavoittui 11. joulukuuta Tolvajärvellä 9./KTR 13:n riveissä ja kuoli seuraavana päivänä sotasairaalassa. Arkistolaitoksen tietokannassa kuivasti:
menehtymisluokka: kuoli haavoittuneena, siunattu ja haudattu
Näkyy kenraali Talvela kirjoittaneen:
11.12.1939: Yöllä oli Tolvajärvellä ollut kiivas taistelu saartavaa vihollista vastaan. Aamulla jatkui ankara taistelu. Illalla annettiin uusi hyökkäyskäsky.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tätini sanoi, kun seistiin Annankadulla, kun oltiin kiivetty linja-autoasemalta mäkeä ylös, että tuohon aseman laitaan osui pommi silloin 71 vuotta sitten.
Kysyin mistä muistaa, juuri siitä paikasta. Oli menossa elokuviin, niin kuin mekin silloin.
Syntyessäni sodasta oli 20 vuotta. Niin kuin vuodesta 1990 tähän päivään. Niin lähellä.
Ei siitä kotona paljon puhuttu, mutta jotenkin se oli läsnä. Niin kuin suomalaisissa on, kirjoitti joku vastikään jossain.
Nykynuorille talvi- ja jatkosota taitavat ihan oikeasti olla pelkkää historiaa ja kaukainen asia. Niin on varmaan hyvä.
Lähetä kommentti