perjantai 27. tammikuuta 2012

Väärä tapa

Natiaisten tikittäessä Talin hallin viheriöllä koordinaatiojuoksujaan sivisti faija itseään ylimmällä penkkirivillä podcastilla. Ohjelman esittelysanoin: Studiossa Antti Kotilainen Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksesta ja Ville Oksanen kansalaisten sähköisiä oikeuksia ajavasta Effi ry:stä.

Pisteet heti toimittajalle, joka oli perehtynyt aiheeseen ja osasi haastaa molemmat keskustelijat perustelemaan kantojaan. Kotilainen vähätteli organisaationsa roolia ja yritti kyyristyä piiloon KO:n ja ulosotonhaltijan taakse. Oksanen jäätyi toimittajan kysyessä, miten toisten luoman sisällön jakaminen ilman lupaa muka on sananvapausasia. Esiintyjänä oli Kotilainen selvästi luontevampi. Sellainen uhkauskirje näkyvillä ohjelman shownotesissa olisi ollut iso lisä.

Nostetaan avuksi vielä esiin tärkeimmät pointit kun ne ohjelmassa jäivät vähän sinne sekaan.

Rahan tekeminen luvatta toisten luomalla materiaalilla tulee estää. Eikä kuluttajienkaan tarvitse sisältöä ilmaiseksi saada. Mutta nettisensuuri on silti väärä tapa. Jos sen hyväksymme, ollaan enää säätämässä, mikä kaikki sensuroidaan, enkä jaksa isosti uskoa ihmiseen siinäkään asiassa. Entäpä korvausvaatimusten kohtuullisuus?

Siinä olen enemmän Oksasen kuin Kotilaisen kannalla, että minustakin sisällön ostamisen tekeminen helpoksi syö piratismia tehokkaimmin. Toki kun itse keski-ikäisenä taviksena en tunnistaisi vertaisverkkoa, vaikka sellainen sanoisi kädestä päivää ja tarjoaisi kahvit. Sen sijaan ostaminen rahalla eräästä nimeltä mainitsemattomasta verkkomyymälästä käy petollisen näppärästi.

Jonkun podcastin ja videon pusanneena kiinnostaisi myös kohtuuhintainen ja helppo tapa lisensioida vaikkapa musiikkia laillisesti oman tekeleen osaksi, mutta semmoisen toteutuminen lienee kauempana.

2 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Niinpä. Esimerkiksi sellaisessa täysin hypoteettisessa tilanteessa, jossa joku Huitsiin muuttanut ääliö haluaisi seurata Suomen lätkäjoukkueen pelejä ainoana vaihtoehtona on sanoa käsipäivää vertaisverkolle ja laittomalle levitykselle.

Harjoitustehtäväksi jää kysymys siitä onko tämä varastamista ja kuka on vahingon kärsijä.

Mika kirjoitti...

Erittäin totta.

Kansainvälisten urheiluliittojen mustasukkaisuus kilpailuissaan ammuttavan liikkuvan kuvan suhteen on suurtakin suurempaa.

Tai siis niissä harvoissa lajeissa, joissa oikeuksilla on kaupallista arvoa.