Taivaalta vihmova kasvot kasteleva räntäverho, jota vasten työmatkalaiset puskivat painaen päänsä kaulusten suojiin.Tänä aamuna valkoinen kalvo yöllä satanutta lunta, jossa pilvettömältä taivaalta helottava aurinko kimmelsi.
Kävelin siitä, missä lehtikuvassa tuotiin Minna Craucheria ruumisautoon.
Aamun Hesarin kaupunkisivuilla kerrottiin Töölöstä. Siellä nuoret istuivat baarissa ja haikailivat Kallion eloisampiin paikkoihin. Vauraat ostelivat pikanteista kivijalkaliikkeistä luksustuotteita. Minä asun jossain muualla. Liioittelin. Mainittiin siinä lapsiperheiden kasvanut määrä, ruotsinkielisten turkkimummojen väheneminen, Valtsu ja Alepa.
2 kommenttia:
Luin saman jutun ja mietin, että milloinkahan Kallio lakkaa olemasta onnela - ja milloin Töölöä lakataan kuvaamasta uneliaaksi. Tervetuloa Munkkaan: *tämä* on unelias paikka.
Alueelliset stereotyypit helpottavat hahmottamista ja jutuntekoa, mutta voivat jäädä jälkeen. Jospa jokainen saisikin elää niin "värikkäässä" tai "uneliaassa" paikassa kuin itse haluaa.
Aihe herättää itse asiassa monenlaistakin jatkoajatusta.
Lähetä kommentti