torstai 28. maaliskuuta 2013

Fanitusta

Helsingin Sanomat, jonka tilaus on muutenkin aina vain enemmän liipasimella, tuottaa yhä uudelleen pettymyksen paikallisuuden osalta.

Helsingin Sanomat, sentään.

Onneksi on Hbl:n Parkvakten. Tommy Pohjola ser allt, hör allt, vet allt.

Ja paikallisten pikahuomioiden välittämiseen mainiosti sopivassa Twitterissä: twitter.com/parkvakten

Siinäkin ehkä kyse enemmän yhdestä aktiivisesta ihmisestä kuin mediasta, toimituksesta tai sen systeemistä. Loistokamaa iaf.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Merkki!

Kevään ensimmäinen sulaneen maan tuoksu. Kajaaninlinnantien pohjoispäässä jäähallilta Itiksen metrikselle kävellessä.

Muistan Tommi Läntisen laulaneen aiheesta.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kirstiä ja Torstia ei enää tarvita

Sosiaalisen median voima.

Kuukausia miettinyt, mihin herkkuni tillitonnikala on kadonnut kaupan hyllystä. Asian ihmetteleminen Twitterissä toi vastauksen minuutissa. Ja linkin.

Lisäksi europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen vastasi, että ne on kohta kalastettu ja syöty kaikki.

Olisikohan tillitonnikalaa mahdollista purkittaa aikuisten käsin? Tai jopa korvata sellaisella kalalajilla, jonka kanta kestää. Ei ehkä kuitenkaan välttämättä lahnalla, jota esimerkiksi Helsingin koululaisille on viime aikoina koemielessä tarjottu ja joka kuulemma on ollut ihan hyvää.

Seuraavaksi haluaisin tietää, mihin kaupoista ovat kadonneet kaikki kirsikka-suklaajäätelöt.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Vilkas urheiluviikonloppu

Otsikon oli tarkoitus kuulostaa Ylen ammoisen Urheilua ja musiikkia -ohjelman pirteältä toimittajalta. Sitä kelpasi aikoinaan kuunnella joukkueen bussissa, joka halkoi pimeyttä kotimatkalla vieraspelistä jostain kaukaa.

Perjantaipizzan painikkeeksi salibandya kahdelta ruudulta. Iltayöstä Suomi taisteli Espanjan vieraana niukkaa jalkapallotappiota, kunnes Pukki. Samalla hetkellä Twitterini räjähti. Oma spontaani kontribuutioni kuului What? What? Viimeisillä minuuteilla aika hidastui absurdisti ja jouduin kävelemään hermostuneesti edestakaisin eteisessä kykenemättä katsomaan. Loppuvihellyksen viimein soitua minua kiellettiin herättämästä junioria mukaan intoilemaan. Seuraavana päivänä Suomen maalia uusintana ihailtaessa huomasin käsivarsien nousseen kananlihalle.

Lauantaina tarjolla toinen toistensa päälle tunkien salibandyn naisten liigakarsinta ja välierä, HJK:n naisten liiga-avaus, nuorten salibandya, luistelu, juniorijalkapallo... Päällimmäiseksi tunkenut natiaisten futis oli yllättävän fiksua peliä, vaikka kentän liukkaus tilanteisiin menosta sipsuttelua tekikin. Katsojille tuli kylmä, mutta siihen auttoivat lopuksi kotiin kävellyt kilometrit.
Sunnuntaina kävi Tikkurilan urheilupuiston parkkiksella kohtalainen vilske kun tavanomaiseen lisättiin Valtti Areenalla viikonlopuna kilpailleet 1900 muodostelmaluistelijaa. Oli avaruussisäköitä, minnihiiriä, nellinuudelipäitä, helinäkeijuja... Omien ohjelman päätyttyä odotti jo salibandymatsi, mutta sinne kertoi aikanaan puhelinviesti kilpailukauden huipentuneen talven ennätyspisteisiin ja lämmittävän hyvään sijoitukseen.

Ja salibandymatsikin oli taattua play off -kaliiperia. Ja erätauolla esittäytynyt pesäpallo päivän kolmas etsimen läpi ihailtu laji.

Ja toisaalla oli juniorijalkapallossakin ollut taas hyvä rupeama.

Yhtäkkiä viikonloppu oli jo ohi.

Kevät ja kelimerkinnät

Se on kevään merkki kun joutuu kiertämään kadunkulmien järvimäisiä vesilammikoita.

Se välivaihe kun on yhtä aikaa talvi ja ei. Auringossa tummat kohdat kuumenevat, lumi sulaa ja parhailla seinänvierillä maa on jo ehtinyt kuivuakin. Kulman takana varjossa ja illalla auringon vajottua lätäkkö kovettuu takaisin jääksi ja tuuli raapii kasvoja.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kärsivällinen koira

Yksi tärkeimmistä esikuvistani bloggaajana ja podcastaajana on muuttanut uuteen osoitteeseen.

Jonain päivänä hän taas julkaisee.

Minä jaksan odottaa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pari linkkiä

Valokuvaaja J. Puusa kertoo kuvauskeikasta, keikoista. Tällaisia lukisi niin mielellään enemmänkin.

Tiedemies kirjoittaa pitkähköksi venähtävässä tekstissään muun muassa kansalaisaloitteista.

Demokratia ei ole sisältö- vaan muotokysymys.

Jälkikäteen arvioituna yksi mielenkiintoisimmista aikanaan Porthaniassa eteen tarjoilluista asioista oli faktojen, väitteiden ja normien erottaminen toisistaan.

Still-kuva

Hetki Myllypuron jäähallin takana tiistaina iltapäivällä:

Kevätpuron solina, lintujen laulu, hangilla häikäisevän kirkkaana kimmeltävä aurinko.

Kun lähtiessä pysähdyin siltaselle ottamaan kuvan, oli kirkkaus jo sammunut koleaksi harmaudeksi.


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Talven häntä

Tässä kohdin vuodenkiertoa koetellaan kärsivällisyyttä. Valoisaa jo, ja huhtikuu häämöttää, mutta. Jalkakäytävät liukkaan jään ja mustuneen lumen peitossa, pakkasviima näykkii yhä poskia.

Winter lingers.

Ja sitten on ennen vihreää räjähdystä vielä huhtikuu, pölykuu.

Ensimmäiset suomalaiset tulivat tänne taatusti kesällä. Muutamaa kuukautta myöhemmin keksittiin rumat sanat.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hapertuva legitimiteetti

Siteeraan itseäni, kommenttiani toisaalle:

Musta ja valkoinen liukuvat harmaan sävyiksi, moraali suhteelliseksi ja mielipiteiksi.

Silti minua ärsyttää Hautalan(kin) tapaus sitä enemmän, mitä enemmän sitä mietin. Ihan siitä vanhanaikaisesta ja naiviista lähtökohdasta, että meitä hallitsevien tulisi elää kuten säätävät ja jopa olla esimerkkejä. Siksikin, että ovat etuoikeutettuja ja varakkaita, joiden ei tarvitsisi ainakaan nälkäänsä varastaa.

Kemppinen:

Tämän asian moraali ja siis eettinen ratkaisu on mielestäni hyvin yksinkertainen. Raittiusseuran kokouksessa tai sen yhteydessä ei juoda peräkamarissa konjakkia. Jos juotaisiin, koko joukon uskottavuus järkkyisi ja vielä perustellusti. Vastaavasti harmaan työvoiman juurijat eivät käytä harmaata työvoimaa. Jos joku siihen hairahtuu, lieventäviä asianhaaroja ei juuri ole.

Kuusi tuntia muodostelmaluistelua

Hieno laji, vaikken tietenkään ihan koko aikaa jaksanut keskittyä. Oli interwebbi kännykässä, IFK:n tarjoama langaton verkko ja tuhansia muistoja herättävät paidat katossa.

Oman seuran joukkueiden esitykset toki.

Toistasataa valokuvaa lauoin omia taitojani laadukkaammilla laitteilla, mutta itseäni miellytti eniten kännykällä ja pikafiltteriohjelmalla tehty otos. Nuorimmaiset isompia ja osaavampia ihailemassa.


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Hämmentynyt hetki

Aamun Jälkiviisaissa tavallisesti niin ketterän sanavalmiit Jan Erola ja Jeanette Björkqvist näyttivät mykistyvän vaivautuneen hiljaisiksi kun siirryttiin käsittelemään Heidi Hautalan sinänsä pienehköä erhettä työnantajamaksujen hoidossa.

Onneksi juontaja tarjoili perään helpon persupallon, ja keskustelu soljui taas tutun hersyvänä tavanomaisia kohteitaan piiskaten.

Okei, ehkä Isokallion kiivas Hautalan eroamista tivannut puheenvuoro hiljensi muut tai sitten juuri siihen kohtaan osui vatsanväänne, mutta nopea vaikutelma jäi tällaiseksi.

Sanokaa minulle, että edistykselliset älyköt suomivat oikeasti hyviksiä ihan yhtä tiukasti kuin (erään) uskonnon ja persujen kaltaisia helppoja maaleja?

Poiminta Twitteristä:

@Jupperi Onpas paljon #Hautala ymmärtäviä ja tukevia twiittejä. Hieno juttu. Toivottavasti linja pysyy, kun muidenkin puolueiden edustajat mokaavat

torstai 14. maaliskuuta 2013

Maku tulee hedelmästä

Toimittaja Timo Haapala sen Twitterissä tiivisti:

Kunhan äärioikeisto ja rasimiporukat saavat kansalaisaloitteen taakse 50 000 nimeä, mukavaa seurata, onko positiivinen pöhinä kuin nyt.

Miettinyt jo jonkin aikaa samaa.

Samantapaista dilemmaa sivuten muistelen, että esimerkiksi vihreät poliitikot ovat puhuneet lämpimästi lähidemokratian puolesta. Mutta kun esimerkiksi (jotkut) töölöläiset ovat korottaneet äänensä parkkipaikkojen puolesta tai asuntoloita vastaan, on fiksujen ihmisten reaktioihin ilmestynyt sellaisia sanoja kuin älämölö ja nimbyily.

Onko lähidemokratian ja nimbyilyn ero vain siinä, ollaanko [kulloisenkin arvioijan mielestä] oikealla vai väärällä asialla?

Jos minulta on jäänyt tässä ihmettelyssäni jotain ilmeistä hahmottamatta, kuulen sen mielelläni.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Helmet

Parasta sunnuntain HS:ssa oli Sampsa Oinaalan juttu suomalaisesta äänimuistista ja sen tallentamisesta. Tosiaan, enää ei kuule sitä kännyköiden kaiuttimiin lähettämää rat-tat-tarat-tat-tarattiakaan. Älypuhelimet, kuulemma.

Mitä kaikkia muita ääniä on kadonnut ja katoamassa?

Jolloin oli tietysti linkattava tähän vanhaan kokoelmaan. Jota selatessa nousi oudon eläviä muistoja. Kuten lehmänkellon kalahtelu kun lehmät utuisessa kesäillassa lompsivat laitumen koivujen lomasta kohti jakkaroineen ja sankoineen saapuvaa lypsäjää.

Ja totta kai Juantehtaan pilli.

HS:n muita helmiä: Ilkka Malmbergin metateksti talvisodasta, Sami Keron otos jääpallomestaruutta mahallaan liukuen juhlivista HIFK-pelaajista ja miksei myös Tommi Niemelän pitkä pala tiettyjä aloja tutkivien ja aiheista julkaisevien saamista uhkauksista.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kirkas kuulas sunnuntaiaamu

Maaliskuisena sunnuntaiaamuna aurinko häikäisi mutta pakkanen nipisteli poskia. Kohtalainen osa Suomea heräsi aikaisin urheiluharrastuksen takia.

Kampissa ja bussissa ihmiset saattoi jakaa vaatetuksen, meikin kunnon ja tuoksun mukaan yöstä palaaviin ja matkalla töihin oleviin.

Espoolaisen vessan seinään oli liimattu hyvän periaatteen sisältävä tarra.


Tunkki

Semmoinen, että jonkin organisaation avustaja olisi väsyneenä ja flunssaisena töissä ja viettäisi iltansa ja iltayönsä koneen ääressä kirjoittamassa organisaation piikkiin. Ja organisaatiolla olisi mennyt jotain vihkoon ja siitä tulisi pitkin iltaa paskaa tuulettimen täydeltä. Ja vaikka avustaja tietäisi olevansa systeemin ulkokehällä ja ihan muiden saavan asioiden hoitumisesta kuukausipalkkaa, hänelle alkaisi väsyneenä ja flunssaisena kasvaa otsaan yhä pitenevä banaani, käyttääkseni jääkiekkotermiä. Ja lopulta avustaja sulkisi kaikenlaiset sosiaalisen median kanavat, mitä ei muistaisi koskaan ennen tehneensä, ihan silläkin ettei tulisi tokaisseeksi jotain, mitä seuraavana päivänä katuisi.

Mutta onneksi oikeasti olemme kaikki pirteitä ja iloisia ja suhtaudumme asioihin rauhallisen objektiivisesti.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Unen läpi

Unen läpi tunkeutuva aura-autojen kumea rumina tietää lumista aamua.

Lumen vielä puhtaanvalkoisuus ja pakkasen napakkuus tekevät tunnelmasta syystalvisen. Ainakin auringon laskettua. Päivällä on se jännä kontrasti kun valoa onkin muuhun nähden liikaa.