Kameran käyttö sateenvarjon alta kävi sen verran hankalaksi, että tungin hökötyksen reppuun ja astelin toiselle jaksolle seisoskelemaan kotijoukkueen maalin taa. Senkin varalta, että maalivahti saattaisi johtoasemassa tarvita apua ohi lauottujen pallojen nopeaan hakemiseen. Siellä nojaili R:n faijakin katsomorakenteisiin erillään muista. Alkoi mennä niin kiihkeäksi paikallisten kanssa että otin etäisyyttä, perusteli.
Tilanteessa oli pojille herkullisen opettavaisia aineksia. Tätä se on kun IFK:n kiekkoilijat tai Klubin futaajat ilmestyvät pikkukaupunkiin. Nurmi on muhkurainen, kielikin eri ja paikalliset ovat ehkä erotuomariakin myöten valmiit ottamaan vastaan lesoileviksi olettamansa helsinkiläiset. Silloin fokusta koetellaan.
Eikä erotuomarin kanssa kannata muutenkaan käydä katsomaan, kumpi on kovempi jätkä. Vain toisella on pilli ja kortit. Tämänkertainen alkoi silminnähden ärsyyntyä mussutukseen jo alkuminuuteilla.
Nämä paikalliset olivat kyllä rehellisyyden nimissä sittenkin leppoisia muumilaaksolaisia, mutta pitempään pelaavilla saattaa olla jonain päivänä vastassa terävämpääkin huutelua.
Toisella jaksolla sade vain yltyi, mutta vieraat saivat pallon liikkeelle ja maalivahdin kautta verkkoon lauottu tasoitus, tolpan kautta uponnut vapari ja hallitusti päätetty läpiajo tekivät tyhjäksi kotijoukkueen urhean taistelun. Väsyn myötä numerot lopulta repesivät, mutta tappio olisi jättänyt aamun opit paremmin mieleen.
Kotimatkalla tuulilasinpyyhkijät viuhkivat parastaan ja pisarat piiskasivat tietä 51.
Kotona makaronilaatikkoa ja aikaisen herätyksen hintana päikkärit. Illalla loppuun Ernst Jüngerin Teräsmyrskyssä, ja sittemmin toisella silmällä jalkapalloa koneelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti