Toistuvia kuvioita

Messit ja Ronaldot mättävät maaleja rutiinilla, mutta sen yleensä vasta vaihdosta kentälle pääsevän puolustavan pelaajan osuma kerran kaudessa on erityinen tapaus. Silloin joukkuekaverienkin ryntäys onnittelemaan on tavallista vauhdikkaampi ja hymyt leveämmät. Siksikin, että odottamaton maali on koko joukkueelle yllätysbonus.

Kuten Cheyne Fowlerin onnistuminen Jaroa vastaan syksyllä 2011.

Fowlerin maali palasi mieleen eilen Lahdessa kun vaihdosta kentälle tullut suosikkipelaajani lähti nousemaan keskikentällä. Ohi yhden vastustajan ja toisenkin syöttöpaikkaa etsien, ja kun mieluisaa sellaista ei auennut, pallo 20 metristä voimalla tolppaa hipoen verkkoon. Se 3-1 jäi lopulta voittomaaliksi.

Mukkulahalli oli futiskuplana Texas-kaliiperia ja valo paras mitä olen moisissa nähnyt. Valonheittimet suunnattuina ylöspäin kohti valkoista kattoa, jonka läpi nyt aamupäivällä hohti vielä pehmennettynä syksyinen auringonpaiste.

Uudenkarheaa vielä kaikki, ja seinällä lehtileike, jonka mukaan kohutut sisäilmaongelmat on tutkittu epätosiksi.

Samalla lähtemisellä sukulointi. Makaronilaatikko oli ekstramehevää, kahvi kuumaa, jäätelö kylmää ja tenavat mainioita.

Illalla varmisti HJK televisiossa 27. mestaruutensa, mutta häämöttävä TPS:n putoaminen liigasta on kyllä menetys. Jotkut seuranimet vain kuuluvat pääsarjoihin.

Tolvajärvi

Päivän virrasta osui silmiin Ilta-Sanomien teksti talvisodasta ja Tolvajärven taistelusta.

Talvisodan ensimmäinen voitto otettiin Tolvajärvellä Laatokan Karjalassa 12. joulukuuta 1939. Sen hinta piinasi joukkoja johtanutta Paavo Talvelaa hautaan asti. 

Palasi mieleen, mitä sodissa kaatuneiden tietokanta sanoi isoisän veljestä.

Kaatunut 12.12.1939 Tolvajärvellä.

Historia on kaukana mutta lähelläkin.

Urheilua ja musiikkia paitsi ei musiikkia

Unessani oli salibandyn naisten MM-kisat, ja Ruotsin maajoukkueella oli kisoissa mukanaan kissa nimeltä Tönten. Ihmettelivät, miksei Suomen joukkueellakin ole, ja epäilin syyksi allergioita.

Herättyä piti ottaa selvää, mitä "tönt" tarkoittaa.

Illalla kaukalon laidalla tunti harjoitusten videointia. Sormet kohmettuivat vähitellen, mutta enemmän hämmensi, että kaikkien niiden viivojen seassa perspektiivi alkoi tuntua epävarmalta. Aloin pohtia, milloin kuva on suorassa ja milloin kallellaan enkä päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen. Tuon takia kai ammattilaiset käyttävät jalustaa ja vesivaakaa.

Ihan hyvältä se näytti, vakuuttivat tuotosta treenien jälkeen seinälle heijastettuna katsoneet.

Taas hiukan lämpimämpää.

Papit ja perkeleet

Vasta muistutettiin jossain, että eivät ne lännestä ISIS-porukoihin liittymään matkustavat nuorukaiset viime kädessä ja oikeasti uskonnon takia liikkeellä ole.

Ja nyt luin, että

Ja uskonnot ovat siitä kummallisia, että useimmat niistä uskovat rauhanomaisuuteen, mutta harvan muun asian takia on tapettu niin paljon ihmisiä kuin uskontojen.

Kun puhuttiin suomalaisista viime sotien aikaisista kirkonmiehistä.

Hetkittäinen tunne, että kristinuskon kohdalla kuuluu korostaa ja ainakin erään toisen uskonnon kohdalla vähätellä uskontojen sotaisuutta.

Voin toki olla väärässäkin (niin aina), ja lähdemateriaalin harsoisuus ilmenee jo yltä.

Jossain vaiheessa oltiin historiantutkimuksessa (vai kouluopetuksessako) siirtymässä aatteiden merkityksestä materiaalisempiin motiiveihin.
- - -
Mutta olipas lyhyt syksy. Eilen lepattivat shortsien lahkeet ja tänään kaivettiin jo esiin toppatakkeja, pipoja ja sormikkaita. Natiaisen jäävuorolta kotiuduttaessa olivat kuuma jauhelihakeitto, näkkäri ja pannari enemmän kuin paikallaan.

Vaan illan viimeisellä kauppareissulla oli käytävä uhallakin vielä shortseissa.

Aamulla kolme astetta lämmintä

Kai se on uskottava, että shortsikausi alkaa olla ohi. Arkivaatteena vielä eilen.

Ihanan pitkään sitä kestikin.

Pieni ekstra lämmittää (ja sitouttaa) aina

Turnauksen palkintojenjaon päätteeksi kulki yksi järjestäjistä ympäriinsä sylissään laatikko, jossa rahisivat buffassa myymättä jääneet munkit.

Kyllä, kiitos, saatoinpa ottaakin vielä yhden.

Ja toivottavasti tullaan ensi vuonnakin tähän turnaukseen.

Ja jostain tuli kesällä se, että Twitterissä voi lisätä hashtagin #canonkesä julkaisemiinsa sillä merkillä otettuihin. Niin niin, markkinnoinnin käsikassaraksi, nousi ensireaktio, mutta toisaalta. Harmitonta ja tavallaan hauskaa.

Kesän päätteeksi yllätti viesti, jolla Canonilta kutsuivat pääkaupunkiseudun #canonkesä-väkeä yhteiselle lounaalle.

Maittava kiinalainen noutopöytä, mielenkiintoista porukkaa ja tarinoita kameroista, kuvista ja ihmisistä. Päätteeksi valokuvanäyttely Sanomatalon aulassa ja lahjakirja kassissa kotiin.

Seuraava häsäri on #canonsyksy.  Vastiketta ei kylläkään luvattu.

Ihan epäreilu vertaus

Iltakävelyllä keskustelua äitiemme sukupolven elämästä kun ei ollut yksinkertaisesti varaa jatkaa kansakoulusta eteenpäin ja  päivän ruoankin hankkiminen pöytään teki usein tiukkaa.

Jostain syystä tuli mieleen juuri luettu pätkä helsinkiläisen naisten vapauttamista patriarkaatin ikeestä ajavan bloggaajattaren tekstistä.

Mest har jag glidit runt Södermalm, Kungsholmen och Stureplan. Träffar vänner, druckit ett glas vin, ätit kanelbulle och köpt ett par silverskor.

Kovaa.

Mutta nää on näitä, kuten muuankin sanoi. 
- - - 
Perään linkkivinkki hienosta matkakertomussarjasta Venäjän-Karjalassa. Kontrastia moneen siitäkin. 

Pilkulta päätös pitkälle helteiselle turnausviikonlopulle

Herroiksi takapenkillä, virkapukuinen kuljettaja ohjaa