Neljäs helmikuuta

A quarter of a century... makes a girl think. Sanoi Marilyn tai siis Sugar Cane matkalla Floridaan.

Vastahan V, K, ja T olivat meillä Mechelininkadulla kun täytin kymmenen. Mummo oli tuonut kaikille hillomunkit baaristaan Porvoonkadulta. Oliko sama vuosi vai seuraava kun sain Fleischmann Piccolo -junaratasetin ja kasasin sen olohuoneen matolle. Samoihin muistoihin limittyy Queenin A day at the races ja helmikuinen suojakeli, jo valoisa.

Eilen täyttyneeseen puoleen vuosisataan ei kukaan onneksi iskenyt mitään väkinäisen suureellista yllätystä, sopivan kokoisia vain. Räiskäleaamiainen, pizzalounas, illan kotiottelun lahja, haastattelu yleisön edessä ja oma tarjoilu VIP-tilassa. Itse en kyllä juhlinut limsalla, huomasi vierasjoukkueen mies muistuttaa pressitilaisuuden aluksi.

Muutoin peruspäivä kiireisemmästä päästä. Päiväkävelynä nippu valokuvia kustantajalle Bulevardille, jotta taittaja pääsee työstämään käsikirjoitusta. Kampintorin antikvariaatista seitsemällä eurolla neljä sarjakuva-albumia. Näppislämmin aukeaman juttu sähköpostilla päätoimittajalle Sveitsiin, sitten kiireellä bussiin ja illan otteluun.

Paluumatkalla pelin jälkeen kohti keskustaa mainitsi M täyttävänsä kohta 60. Arvioi olevansa kuitenkin sisältä se parikymppinen juuri armeijasta päässyt kaveri. Minä olen ehkä sellainen noin 12-vuotias. Tai ehkä 15. Vuoteen 1980 kasautui tiivistymä vahvoja muistoja ja vaikutelmia.