maanantai 23. helmikuuta 2015

Unsere Mütter, unsere Väter

Kertovat, että jotkut ahmivat nykyään TV-sarjojen tuotantokausia verkosta jopa kerralla.

En toki minä, paitsi ehkä kahdessa yössä, jos lapset ovat puhuneet ympäri kokeilemaan kuraisella hiihtolomaviikolla Netflixiä.

Olisi voinut arvata, että Unsere Mütter, unsere Väter kolahtaa. Vaikka heti avausjaksossa kesällä 1941 vilahtikin T-34-85, joka tuli tuotantoon vasta kaksi vuotta myöhemmin. Ja vaikka viisi kaverusta törmäilikin valtavalla itärintamalla toisiinsa epäuskottavalla helppoudella. Ja vaikka ukrainalainen juutalaislääkäritär ilmestymässä myöhemmin neuvostoarmeijan upseerina onkin varsin merkillistä.

Mutta historian leipominen hollywoodmaisen taitavasti yksilöiden kohtaloiksi vain on tehokasta.

Armia Krajowan tyyppien antisemitismi kieltämättä pisti silmään mutta päähenkilöiden hyviksisyys ei niinkään. Taustalla koko ajan kuitenkin ajatus, että muiden saksalaisten pääosa oli kuten se Goldsteinien asuntoon muuttanut kalsea nainen.

(Ja toki samalla ikuisuuskysymys, miten helposti nykyihmisistä tulisi samanlaisia. Entä, jos uutisoitaisiin virallisena, että [tähän epäluuloa herättävän vähemmistön nimi] on otettu lisääntyneen rikollisuuden ja jopa paljastuneiden valtaväestön vastaisten salaliittosuunnitelmien vuoksi erityistarkkailuun > ohjattu asumaan määrätyille alueille > pahimpia tapauksia otettu kiinni. Veikkaan, että yllättävän moni kohauttaisi olkiaan ja toteaisi pitäneensäkin niitä aina epäilyttävinä.)

Erikseen sitten sarjan sävel, joka juuttui oudon kiehtovaksi korvamadoksi. Ja nousi Saksassa jopa listaykköseksi, luki jossain, mutta uskoisiko, tuontyylisestä 2010-luvulla?

2 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Pahinta on tietenkin löytää joku sarja kun siitä on jo kuusi kautta tehtynä. Tai näin olen siis kuullut.

Ei ihminen tietenkään mitenkään ole muuttunut. Mutta ehkä tiedonvälityksen monopolin häviäminen on vähentänyt yhden oikean mielipiteen uhkaa? Vaikka välillä tuntuukin, että se on vain lisännyt vastakkainasettelua.

Mika kirjoitti...

Internetin maailmassa on tosiaan monia todellisuuksia. Ainakin niin kauan kuin se on vain nykyisin kaupallisin perustein rajoitettu internet.

Siksi tekstin tarkoituksellisen epämääräinen sanamuoto "monet".

Toisaalta kuusi kautta tehtynä voisi olla hyväkin asia, jos ne kaikki olisivat vielä nähtävissä. Oikein hyvän sarjan kohdalla suurin harmi on, että sen loppu alkaa häämöttää.