Uusi hallitus ja sen ohjelma ovat jo ehtineet kirvoittaa hyökyaallon verran kipakoita kommentteja, ja lisää on luvassa. Ovathan nyt opposition puolella ne, joilla sana tapaa olla parhaiten hallussa.
Liekö enää jäljellä etujärjestöä, joka ei olisi älähtänyt luvassa olevista leikkauksista? Niistä tulee varmasti kirpeitä, mutta samalla ei voi olla metatasolla toteamatta vastaväitteiden rutiininomaisuutta.
Jokainen eturyhmä tarvitsisi aina heti paljon lisää rahaa, ja vastaavasti jokainen leikkaus on aina katastrofi, skandaali ja kyseisen alan alasajo. Muistuu mieleen tarina pojasta, joka aina huusi sitä sutta.
Sinänsä kuvio on toki yksinkertainen. Jokaisella alalla on oma edunvalvontakoneistonsa, jonka työnä on vaatia lisää resursseja, joista osa käytetään sen koneiston pyörittämiseen, ja ikiliikkuja on käynnissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti