En muista juhannuksen muutenkaan koskaan olleen mikään vaikkapa jouluun verrattava merkkitapaus. Lähinnä vain kohta, jossa kesäkuu hetkeksi hidastuu, pysähtyy, vaikenee. Yksi vaikuttava tekijä lienee ollut, ettei perheessä ole tai ole ollut kesämökkiä.
Kiepahdus Kampissa ruokakaupassa, jossa reissuun lähdössä olevia nuoria ihmisiä matkakasseineen osteli mukaansa siideriä ja karkkia.
Lounaalla perunoita, silliä, sillikaviaaria, paria lajia lohta, ruisleipää ja iisalmelaista olutta.
Pari tuntia pallottelemassa Väiskillä, jossa välillä paistoi, välillä ripotteli. Ja lentokoneiden virta jylisi yli. Perheen jääprinsessat Vierumäellä yleisöluisteluvuoron perässä.
Netflixistä Usain Bolt -dokumentti ja uuden Sherlockin Baskerville- ja Reichenbach-jaksot.
Nukutti sikeästi ja pitkään. Unessa osallistuin väkivaltaiseen poliisioperaatioon hyvisten puolella.
2 kommenttia:
mika
muistan nuoruuden juhannuksista sen, kun radiossa aina vedotiin suomalaismiehiin, etteivät hukkuisi sinä kesänä. puhuivat miehisestä urhoilunhalusta - tilastojen mukaan naiset eivät kuulemma halua päteä vedessä.
parasta jussissa oli luonnollisesti se, kun massat matkustivat maalle polttamaan kokkoa. helsinkiin jäävät saivat nauttia katujen hiljaisuudesta.
meri
Helsingin katujen tyhjyys juhannuksena on jotain ainutlaatuista.
Muutoinhan suuret juhlapyhät ovat suuri mahdollisuus peilata elämäänsä normiin. Media ja nyt sosiaalinenkin sellainen näyttävät jouluna ja juhannuksena, millaista tulee olla / enemmistöllä on.
Molempiin kuuluvat ainakin ruokakaupoissa ja maanteillä jonottaminen sekä alkoholijuomien valinta.
Lähetä kommentti