Tampere käy selän päälle

Nöyrä hetki kun makaa aamuyöllä mahallaan hotellihuoneen lattialla eikä pääse kivulta kääntymään kyljelleen, kontalleen nousemisesta puhumattakaan. Poski parkettia vasten, sen kuviot silmien edessä. Odottaa, nukahtaa kai välillä, havahtuu taas. Pääsee vähitellen ryömimään puhelimen luo ja miettii, onko korrektia soittaa suoraan yksi - yksi - kakkoseen vai kuuluuko mennä respan kautta.

Mutta suomalainen  ei pyydä apua. Ei tehrä tästä ny numeroo.

Sentti sentiltä nitkutellen ryömien liikkeelle ja takaisin maailmaan. Selällään parketilla jalat L-mutkalla sängyn päällä saa nukutuksi pari tuntia ennen kuin herää. Ja oppii tekemään valmistelut jo illalla: varapeitto ja -tyyny lattialle, särkylääkkeet, vesilasi, puhelin ja laturi helposti saataville lattialta käsin, collegepaita ja verkkarit valmiiksi ylle, koska lattialla on viileää.

Erään päivän aamiaisella H sai tarpeekseen irvistelevästä klenkkaamisestani, tarttui puhelimeen ja kohta oli iltapäiväksi sovittuna audienssi kisalääkärin kanssa. Joka vei Tapparan pukukoppiin kaikkein pyhimpään pritsille, nosti jalat, testasi refleksit ja jalkaterän voimat, kaivoi yläkaapista pari levyä Panacodia vielä lisäksi. Kotona kuvauksiin, jollei ala hellittää.

Aamulla pari Ibumaxia ja pari Panacodia, iltapäivällä samoin. Illalla lisäksi vielä Sirdalud.

Päivä päivältä pientä edistystä, vaikka vielä monena aamuna oli vessaan mentävä konttaamalla. Hallilla portaat yksi kerrallaan, vasemmalla askel ylös ja oikea perässä samalle portaalle. Yläpäässä pysähdyttävä tasaamaan polttelua ennen matkan jatkamista.

Loppuviikosta nukuin jo aamuseitsemään heräämättä yritykseen kääntää kylkeä.

Koskettavaa myötätuntoa joka suunnalta. Autokuskit kysymässä vointia ja siirtämässä penkkiä, erotuomarit pitämässä ovia auki, maajoukkuevalmentaja kapuamassa pressiin kertomaan taitavasta fyssarista, joka sai hänen iskiaksensa kuriin, yksi, toinen ja kolmaskin tiedustelemassa oloa.

Muutoin tutusti kuvioitu kymmenpäiväinen linjalla Hakametsä - Ilves. Aamupäivällä hallille vartavasten tuodun seisomapöydän ääreen, pelejä, kuvia, sanoja kahdella kielellä, linkkejä ja lopulta miettiminen, onko aamu vai ilta ja mikä viikonpäivä. Sama tasainen äänivalli samoine mainoksineen ja kisabiiseineen.

Sä muistutat mua auringosta, tähtitaivaasta,
Suomineidon vartalosta ja sen punaisesta suusta
Sä muistutat mua rakkaudesta, luottamuksesta,
ilon ja surun hetkistä, tästä matkasta

Hyvä teksti.

Kahvia ja Lidlin täytekeksejä, jossain kohdin viikkoa jopa pullapitkoa. Kellarin staffiruokalassa etenkin jauhelihaa ja pippuria.

Kolotuksineenkin hienot kisat. Lopuksi hyvästelyt kerrallaan hiljentyvä pressihuone, kaupungin miehet käärimässä kaapeleita vyyhdeiksi, areena alhaalla muuttumassa taas jäähalliksi.

Myöhäinen illallinen ja kuulumiset sveitsiläisten ja tshekkikollegoiden kanssa kosken toisella puolen: herkkusienikeittoa ja talon hampurilainen, pari olutta. Paluu peleihin ja suomen, sveitsinsaksan ja tshekin kielellisten erikoisuuksien vertailua. Vyhod? Usgang!

Levolle puoliltaöin. Viisas päätös, luulen.