Klassikkoa Netflixistä ensi kertaa (!) katsellessa ymmärrän ne kaikki palstakilometrit Anita Ekbergistä. Tosin ehkä vielä Fontana di Trevi -kohtaustakin vaikuttavampi oli mielestäni valoineen ja sommitteluineen kuva kirkon sisäportaiden ikkunalta.
Ja koko "Marcellon" yö "Sylvian"seurassa (vai pikemminkin reaktiivisesti perässä), tietenkin.
Liki jokainen meistä lienee joskus yrittänyt venyttää irti jokaisen sekunnin illasta seurueessa, jossa yhden ihmisen ihastuttavuus täyttää koko tajunnan ja maailman
2 kommenttia:
mika
anita ekberg voi pyöriä laulavien lännenmiesten frank sinatran ja dean martinin kyydissä tai pulahtaa yöuinnille suihkulähteeseen marcello matroiannin kanssa ja aina hän on yhtä ihana.
fellini on jossakin kirjassa kertonut siitä, miten hän löysi ekbergin vahingossa la dolce vitan toiseksi päähenkilöksi. fellini näki anitan amerikkalaisen lehden kokosivun valokuvassa, jossa tämä istui kahareisin porrastasanteella. luoja varjelkoon, ettei sitä joudu tapaamaan moista naarastiikeriä elävässä elämässä. toisin kävi, ja anita pääsi jättämään kuuluisat muotonsa fellinin ihanaan elämään.
meri
Muodoista olin nähnytkin kirjoitettavan, mutta sitten vielä nuo kasvot ilmeineen.
Näkisin myös signor Mastroiannin ilmentäneen kuvaamaani mielentilaa varsin etevästi.
Lähetä kommentti