Näppituntumalta sanoisin, että sosiaalisessa mediassa näkyi tänä vuonna edellisjouluja vähemmän ruokakuvia. Perhe yhdessä -poseerauksia kyllä, ja moni näytti olevan matkoilla. Etenkin otokset itseistä reippaalla hiihtolenkillä sattuivat silmiin.
Oikeassa elämässä aattona vihmoi vettä ja tuuli niin, että yritys avata sontikka olisi tuottanut jotakin epäonnistuneen laskuvarjohypyn näköistä. Onneksi kirkkoon on lyhyt matka.
Väkeä tänäkin vuonna enemmän kuin istumapaikkoja. Turistien kännyköiden kameraäänet säestivät urkujen uljasta pauhua, ja solisti lauloi niin komeasti, että oli kehuttava ääneen vielä kotimatkalla. Jotain hämminkiä virren 21 säkeistöjen määrässä.
Kotona päällysvaatteet kuivumaan ja kattaus. Perunat ja saaristolaisleipä, graavilohi, kylmäsavulohi ja sinappisilli. Porkkana- ja perunalaatikot, karjalanpaisti ja kinkku. Erinomaisen onnistunutta kotikaljaa läpi aterian. Alkoholijuomilla on paikkansa, mutta ei joulupöydässä. Tai siis en ole koskaan oppinut sellaista perinnettä.
Ainoa lahjatoiveeni toteutui: Paketista kuoriutui Vihreitä kuulia. Kyllä Pukki tietää.
Pienenä käsijarruna flunssanen läpi jouluviikon. Ei kunnon kuumetta, mutta kaikki asianmukaisen hengitystieoireet kyllä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti