Kuusitoistavuotiaana vapaaehtoiseksi SS-joukkoihin lähteneen Aarne Kähärän muistelmateoksen Pääkallosotilas luin oikeastaan jo kansakouluiässä Niilo Lauttamuksen kirjoittamana ja nimellä Vieraan kypärän alla. Niin identtisiä kokemukset olivat.
Erona vain, että Lauttamus tiesi aikalaisten tietävän, mistä puhutaan. Tähän on uuden sukupolven lukijoita varten ympätty [tylsiä] jaksoja toisen maailmansodan kertausta ja SS-organisaation kuvailua. Se tuli selväksi, että veteraani on loukkaantunut kaikkien SS:ssä palvelleiden rinnastamisesta keskitysleirivartijoihin ja sodankäyneiden kohtelusta muutenkin.
Neuvostoilmavoimien naislentäjistä kertova Ljuba Vinogradovan Yönoidat hipaisee Aarne Kähärän muistelmia siinä kohdin kun lentotukikohta on 1942 evakuoitava uhkaavasti lähestyvän juurikin Wiking-divisioonan tieltä.
Varsinaisista kuuluisista yösuristeluista suomalaisten Hermosahaksi ristimillä Polikarpov-kakkosilla kirjassa kerrotaan vähän, mutta naispuolisista taistelulentäjistä yleisemmin paljon. Toisaalta vähätellyistä, toisaalta Vasili Stalinin suosikkeina etuoikeutetuista.
Melkeinpä mielenkiintoisinta on neuvostoilmavoimien sota-arjen kuvaus. Matkat junien tavaravaunuissa, majapaikat, ravinto. Lentäjille kohtalaista ruokaa, aliupseereille huonoa ja miehistölle surkeaa hirssipuuroa. Vaatteet, joita naissotilaat etevästi ompelivat ja tuunailivat, etenkin kauneudestaan kuulu Lilja Litvjak. Ja ihmissuhteet, miesten huomio, ja kuten kuin ohimennen mainitaan, naisten välinenkin, miten suvaittua lienee sitten edistyksellisessä neuvostomaassa ollutkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti