Kesäkuisen sunnuntain lainaus tulkoon Vihavaiselta, joka mukavasti noteeraa myös meidät juntit. Tämä jotenkin sivuaa toistaiseksi aukikirjoittamattomia ajatusoraitani yhteiskunnallisesta inertiasta ja poliittisesta rajoitinta vasten ajamisesta.
Todennäköisesti vanha Bertrand oli oikeassa. Se rooli, joka poroporvarilla on jokaisessa terveessä yhteiskunnassa on jo sen itsesäilytyksen kannalta elintärkeä. Englannissahan heitä on yleensä ollut aina riittävästi.
Epäilemättä myös älymystöllä on oma tärkeä tehtävänsä. Se toimii kulttuurin tuntosarvina ja kokeilee törmäilemistä kaikkiin mahdollisiin suuntiin, yleensä epäonnistuen, mutta usein myös löytäen jotakin arvokasta. No pain, no gain.
Mikäli kulttuuri kuitenkin olisi aina yhtenä miehenä valmis syöksymään intelligentsijan perään, se olisi kuin laiva ilman painolastia, joka ennen pitkää keikahtaisi kumoon.
Se, että älymystö aina jokaisessa sukupolvessa lyö päätään mäntyyn, ei ole sen sijaan katastrofi, vaan luonnollinen ja sen rooliin kuuluva kustannus. Sen hinnan jokainen sukupolvi aikanaan on maksanut ja tulee maksamaan oppirahoinaan.
Älymystön ja poroporvarien suhteeseen kuuluu olennaisena osana keskinäinen ylenkatse. Toinen osapuoli leimataan moukiksi ja toinen haihattelijoiksi. Tämä tietenkin perustuu myös tosiasioihin. Harvalla on kykyä ymmärtää, että molemmat osapuolet silti tarvitsevat toisiaan.
Timo Vihavainen: Älymystö ja muut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti