Uudet perunat vielä vähän vetisiä, mutta jo kelvollisia kesän sesonkikohokohdaksi. Sinappisilliä, ravintolafileitä ja fetasalaatti. Ruisleipää, kylmä olvi, myöhemmillä kierroksilla rasvaton piimä.
Sen kummempaa ei tarvita.
Hiljaista, kun jälkeläiset omilla teillään. Niin ajat muuttuvat.
Jalkapallon MM-kisojen seuraaminen on jäänyt lähinnä katseen nostamiseksi ruutuun hidastuksia varten selostajan äänen paljastaessa maalin syntyneen. Auki on toosa toki useimpien pelin ajan ollut.
Sen sijaan yhdessä katsottavaksi säästelty Tannbach, vartioitu kylä odotusten ja kehujen veroinen. Ja kaltaiselleni Saksan 1900-luvun historiasta kiinnostuneelle toki muutenkin kuin syömään käskettäisiin. Erinomaisesti maalaillut stereotyypit: vanhaan juuttuneet natsit, sosialismin omaksuvat idealistit, opportunistit, virkaintoilijat, jalat maassa -selviytyjät. Ja Anna ja Liesbeth. Siellä jossain tapahtuneista asioista mieluummin vaikenevat sotaveteraanit tuhannen jaardin katseineen, koska samaa kokemattomat eivät kuitenkaan ymmärtäisi. Venäläisten miehittäjien tekoset sopivasti annosteltuina: mässäilemättä, mutta pointin selväksi tehden.
Saksankin kokoisessa maassa löytyvät samat naamat yhä uusista elokuvista ja sarjoista. Ainakin Jonas Nay ja Ludwig Trepte tuttuja samantapaisista rooleista ja tietysti Martina Gedeck. Mutta mistä yhteydestä Henriette Confurius näytti tutulta?
Ja tarinaa on luvassa vielä kolme jaksoa lisää.
Lauantaina Malminkartanon huippu tuntui olevan korkeammalla kuin viimeksi, mistä sopii tehdä asianmukaiset johtopäätökset. Huipulla kuuli venättä, ja juhannuksena kaupunki on turistipitoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti