Lennä, Juri Gagarin

Netflixistä elokuva Juri Gagarinista. Paljon jotenkin sympaattista ja kömpelöä, mutta mikä osa venäläisyyttä ja mikä melkein 60 vuoden takaisuuden tuottamaa nostalgiaa? Vai molemmat jonkinlaisen omien muistojen tuttuuden kautta?

Tuntui osuvalta

Iltakävely

Muistanutkaan, miten pimeää voi syksyllä olla kun kävelee katuvalojen ulottumattomiin.

Ja kesäkamppeissa sellainen kylmä, joka imeytyy käsivarsien kautta luihin ja tarvitsisi saunan lääkkeekseen. Mutta ei ollut saunapäivä.

Kuulokkeissa urheilua ja ohjelman vieraana urheilupäättäjä, joka onnistui suorassa lähetyksessä kuulostamaan vähemmän fiksulta ja arvostettavalta kuin lehtikuvissa ja -jutuissa näyttää.

Semmoista se joskus on.

Raha ja suu

Helsingin Sanomat kirjoittaa "koulushoppailusta" Helsingissä nähdäkseni moittivaan sävyyn.

Kaupunginosien eriytymistä hyväosaisten ja huono-osaisten alueiksi ei ole kyetty täysin torjumaan. Koulujen väliset erot eivät silti ole Helsingissä revenneet suuriksi, mutta merkkejä vanhempien koulushoppailusta on olemassa. Kaupunki on pyrkinyt puuttumaan tähän sekä kepillä että porkkanalla. 

- - - 

Porkkana on Helsingin oma erityistuki köyhien alueiden kouluille. Sitä kutsuttiin aiemmin positiivisen diskriminaation määrärahaksi ja nyt myönteiseksi erityiskohteluksi.

Etenkin jokaisen lapsen tekemiset ovat tietenkin mitä yksityisin asia, mutta jollain yleisellä tasolla kiinnostaisi, kuinka monen helsinkiläisen päättäjän ja toimittajan omat lapset käyvät köyhien alueiden erityistukea nauttivaa koulua.

Kuorrutettu kaupunki

On se

Ennen vanhaan joku sanoi jotain outoa kahvipöydässä tai tuhersi kynällä vessankopin seinään.

Vaikka jotain tyyliin "Hullut päivät loukkaa mielenterveysongelmaisia."

Muut totesivat, että niinpä niin, kulauttivat kahvinsa loppuun ja totesivat mielessään tai myöhemmin keskenään, että on se Pekka semmoinen.

Nykyään on some, jossa saadaan yhdeksi päiväksi kohu aina kun joku jossain sanoo jostain jotain outoa.

Tuntemattomalle jumalalle

TV:n Tuntemattomalle jumalalle meni silloin 1990-luvulla jostain syystä ohi, mutta sen verran lukenut kehuja, että nimeke pisti silmään. Ja käytävä katsomaan Yle Areenasta.

Nykykerrontaan verrattuna hidastempoinen, mutta vaaran vuosista kiinnostuneena päädyin ahmimaan yöunien kustannuksellakin.

Kantava käsikirjoitus, kunhan pääsimme sarjan kanssa sopuun, ettei epäuskottavuuksia pidä jäädä miettimään, koska tämähän on vain elokuvaa. Että jonkun palaneet kasvot tuosta vain leikattaisiin valokuvan mukaisiksi tai että punainen Valpo asettaisi tuntemattoman mysteerimiehen tärkeään asemaan (elleivät sitten hyvinkin tunteneet). Tai että tutkintavangit ja sivulliset tulisivat ja menisivät Valpon tiloissa kuin hollituvassa.

Mutta kumminkin.

Neuvostopartisaanien murhaamat siviilit ja valvontakomission uhittelu kohottivat kulmakarvoja, mutta tosiaan sarja tehtiin pian Neuvostojen maan hajoamisen jälkeen, kun kokeiltiin uskaltaa. Ja "Boxanovin" saapasjalkaisessa hahmossa toki myös venäläistä maanläheistä juohevuutta.

Autoja niukasti ja katunäkymät ahtaat, kun suomalaisella budjetilla toteutettu epookkisarja on aina suomalaisella budjetilla toteutettu epookkisarja.

Peteliuksen "Raymond Makinen" svengaavine orkestereineen toi mukavaa kepeyttä. Enkä ollut muistanutkaan, miten kansanomaisen hottis nuori Satu Silvo oli. Hermostuneesti nytkähtelevä "Irene Brander" toisaalta ja toisaalta, mutta se hetkittäin nappiin valaistu katse vaalean kampauksen uumenista kyllä. "Aarnion mamman poika" onnistuneen ärsyttävän mulkku, mutta Helge Heralan huoltoasemanpitäjä takakouvoloineen jotenkin irrallinen.

Oikeastaan tarinassa ja monissa hahmoissa oli jopa jotain deightonmaista, mitä aihepiiri ja tapahtuma-aika toki helpottivatkin.

Neljä tähteä viidestä.