Tuntemattomalle jumalalle

TV:n Tuntemattomalle jumalalle meni silloin 1990-luvulla jostain syystä ohi, mutta sen verran lukenut kehuja, että nimeke pisti silmään. Ja käytävä katsomaan Yle Areenasta.

Nykykerrontaan verrattuna hidastempoinen, mutta vaaran vuosista kiinnostuneena päädyin ahmimaan yöunien kustannuksellakin.

Kantava käsikirjoitus, kunhan pääsimme sarjan kanssa sopuun, ettei epäuskottavuuksia pidä jäädä miettimään, koska tämähän on vain elokuvaa. Että jonkun palaneet kasvot tuosta vain leikattaisiin valokuvan mukaisiksi tai että punainen Valpo asettaisi tuntemattoman mysteerimiehen tärkeään asemaan (elleivät sitten hyvinkin tunteneet). Tai että tutkintavangit ja sivulliset tulisivat ja menisivät Valpon tiloissa kuin hollituvassa.

Mutta kumminkin.

Neuvostopartisaanien murhaamat siviilit ja valvontakomission uhittelu kohottivat kulmakarvoja, mutta tosiaan sarja tehtiin pian Neuvostojen maan hajoamisen jälkeen, kun kokeiltiin uskaltaa. Ja "Boxanovin" saapasjalkaisessa hahmossa toki myös venäläistä maanläheistä juohevuutta.

Autoja niukasti ja katunäkymät ahtaat, kun suomalaisella budjetilla toteutettu epookkisarja on aina suomalaisella budjetilla toteutettu epookkisarja.

Peteliuksen "Raymond Makinen" svengaavine orkestereineen toi mukavaa kepeyttä. Enkä ollut muistanutkaan, miten kansanomaisen hottis nuori Satu Silvo oli. Hermostuneesti nytkähtelevä "Irene Brander" toisaalta ja toisaalta, mutta se hetkittäin nappiin valaistu katse vaalean kampauksen uumenista kyllä. "Aarnion mamman poika" onnistuneen ärsyttävän mulkku, mutta Helge Heralan huoltoasemanpitäjä takakouvoloineen jotenkin irrallinen.

Oikeastaan tarinassa ja monissa hahmoissa oli jopa jotain deightonmaista, mitä aihepiiri ja tapahtuma-aika toki helpottivatkin.

Neljä tähteä viidestä.