Mikä menee teidän kaaliin hä

Nostalgiaa YLE Teemalla: 70-luvun sekahaku.

Lähde Lappeenrantaan ja Jätkän humppa. Lauantaitanssit, lavakulttuuri ja Dj Nite. Jota tietenkin olin liian nuori itse näkemään mutta joka oli Suosikista tuttu. Yes sir, alkaa polttaa. Danny Show ja Armi Aavikko.

Koulujaksossa, tosiaan, uusi matematiikka. Alkiot, unioni, leikkaus ja funktiot. Tommi Hoikkala arveli, että se olisi edistänyt ikäpolvemme ajattelukykyä jollain lailla. Missä vaiheessa siitä luovuttiin? Opparissa oli jo perinteisempää. Peruskouluun siirtyminen näkyi vain siinä, että keväällä päästiin oppikoulun toiselta ja syksyllä aloitettiin seiskaluokka. Eikä ollut lukukausimaksuja ja kouluruoka muuttui ilmaiseksi. Optussuunnitelma ei kuulemma muuttunut miksikään, ehkä hyvä niin.
- - - - -
Puhelimessa, että Koillis-Savossa paraikaa tähtikirkas taivas. Ja Hornetit lähestymässä järven yli.

Niin kiire

Reitin suunnitteleminen tai parin korttelin kiertäminen veisi liikaa aikaa. Nainen henkilöautossaan oikaisi puiston poikki, kallis kulkupeli virolaisin kilvin jonon ohi jalkakäytävää pitkin, roska-auto yksisuuntaista väärään suuntaan ja joka päivä moni päin punaista.

Varsinkin pienillä riittää varottavaa.

Lasten ja

Taideteoksia on paljon helpompi tehdä ku värityksiä. Voi tehdä ihan mitä söherrystä vaan eikä tarvii suuttua jos menee väärin.

Kysynpä neuvoa kun on paikalla näin monta juristia pullakahvipalkalla, kuultiin viikolla. Ja että hissit ovat kätevät mutta vain henkilökunnalle.

Tänään Länsi-Pasilan auringonpaisteessa hehkuvat vaahterat. Ja tuoksu.

Valtiomahti

Tillman on taas pettynyt päivän lehteensä.

Kokkarinen samantapaisen aiheen äärellä.

This week in the subway I have been reading Globe and Mail, a newspaper lot less slanted to the left than Toronto Star. I had already forgotten that there are newspapers that try to present the facts objectively and make a distinction between news and opinion sections, instead of trying to indoctrinate the masses with the correct opinions of their reporters.

Helsingin Uutisilla on vaalikone.

Insinöörin mutterit

Kokkarinen ja Ruukinmatruuna kirjoittavat taikauskoista.

Alepa

Vastaukseni valtameren taa

Kyllä, taas.

Sano sinä kun olet muutakin maailmaa nähnyt, että mikä meissä suomalaisissa on se synkkyys ja väkivaltaisuus.

Ennen ahdistuneet nuoret miehet etsivät köyden, nyt on tullut tällainen muoti.

On ampuminen minustakin mukavaa, mutta ei taida olla ihan tämän arvoista, että yksityishenkilöille myönnetään lupia pistooleihin.

Harvinainen iltapäiväolut

Heti aamusta toukokuinen lämpö ja valo. Iltapäivälläkin.

William K:n ulko-ovi oli lukossa ja matka jatkui, mutta viisi askelta myöhemmin ovi takana loksahti auki ja baarimikko toivotti asiakkaat tervetulleiksi sisään. Talo rikastui kolmikosta kahden oluen ja yhden jääveden katteen, S-etukortilla luonnollisesti.

Autoton päivä ruuhkautti keskustan. Runskin mäessä 41:n kuski ohjasi toisella kädellä ja videoi toisella bussiletkaa, jossa matoi. Oli kamerakin.

TV:ssä Gaylord Fockerin jatko-osa. Toisella silmällä.

(Marina)

Puddingen är blekgul, och det är som talade den om allt det som kom senare, som kom sedan när det märkliga blivit vardag och det vardagliga blivit märkligt, så som vardagen alltid blir när vi glömt den och döpt om den till "historia".

Syyslauantain sitaatti

Televisiouutiset oli selvittänyt kyselemällä, että melkein kaikki haluaisivat asua omakotitalossa hyvien yhteyksien päässä. Kun olin lapsi, olisin halunnut asua puumajassa. Pohjanmaalla oli kuitenkin liaanipuoli huono.

Kemppinen

(Riku, fortfarande)

Och Robbi och Sammy har startat ett uppror: När Kauko Karvinen trycker på sin kronometer och vrålar "NU!", släntrar de runt Brandkårsplanen i tolv minuters tid trots att Kauko K står och gormar åt dom hela tiden, röd som en kräfta i ansiktet.
Riku? Han springer. Han är av den sorten. När någon vrålar "NU!" så springer han.

"Taiteesta" vielä

Jura Jukola on saanut Hesarin linjasta ja Sanomatalosta saman ajatuksen kuin minä. Oletan, että jos käyn maalaamassa lasiseiniin minua miellyttäviä kuvia, saan päänsilityksiä. En silti aio.

Sivupalkin äänestys täydentää.

Saako kotiasi töhriä?

a) Kyllä
b) Ei

(Riku)

De stunder jag minns är vardagliga, men samtidigt så fulla av saga och sömn, så drömlika. Kanske minns jag dem för att jag alltid förblivit likadan som när jag var barn: en narkoleptiker i en tid av manisk vakenhet; en drömmare i en värld där vinnarna inte ens vågar blinka av rädsla för att försitta en chans; en helsingforsare som älskar den grå och trygga anonymiteten på stadens smågator i stället for att dyrka den lögn om en kvart av berömmelse som förhäxat oss alla.

Pomputteluenkka

Pari mukavaa kaksinkamppailuotosta kaveruksista. Sitten alkoi taas tihuuttaa ja oli aika pakata sääsuojaamaton takaisin reppuun.

Vielä hetki pituushyppyä ennen kuin pelimiehet malttoivat kotimatkalle.

Sen verran hyyti ytimiin, että muki kuumaa teetä oli paikallaan.

Hyllystä Leijat Helsingin yllä. Oli taas aika.

Niinku taidetta

Töhrijät näyttävät mielenosoituksellaan osoittaneen, ettei suhtautumista töhrimiseen ole syytä ainakaan lieventää.

Panu Höglund pohtii hiukan pitemmin.

Ja Pörrö Sahlberg monipuolisemmin.

Pitkälti kyse on siitä, kenen pinnoille kuvia tehdään. On aivan eri asia ottaa omaan kankkuun tatuointi kuin tehdä se kysymättä toiselle. Siitä on kyse kun graffitteja tehdään luvatta - kaupungin iholle maalaamisesta. Asiaa säätelevät sekä järjestys- perustus kuin rikoslakikin.

Sen verran myönnytystä, etten itse tiedä varmuudella, lisäisikö luvallinen maalauspaikka myös lähistön töhryjä. Jollei, sellainen voisi toimia.

Kaupunkimaantiedettä

Aiheita: Eiranranta vs Ruoholahti. Lähiöfontti.

Levyltä illan iloksi Kaasua, komisario Palmu. Mecklun ja Perhonkadun kulma on liki 50 vuodessa muuttunut yllättävän vähän. Kännissäajokohtauksessa ihan kuin taustalla Malminkadun kulmatalo rantaradan kupeella ja perätikö HS:n vastikään muistelema kaasukello.

Linkkaus

En ollut tiennytkään, että Simpsoneissa on viitattu yhteen valokuvasuosikkiini.

Asettelematon telma

Alevinkkejä valokuvausfoorumeilta

BookPlussasta Michael Freemanin Valokuvaamisen taito. Suomalaisesta Kailan, Schüttin ja Vuorimiehen Ganes - Valokuvia Hurriganesista.

Toinen juttu on, että ammoin jollekin lainaamastani ja sille tielleen jääneestä Juho Juntusen Tuuliajolla - kirjasta on otettu uusi painos. Mutta se maksaa yli 20 euroa. Dilemma.

3T

Iltavalaistuksessa

Jo paikalla oleminen oli lipun hinnan väärti. Kirkkaat valonheittimet, lehtereille ahtautuneet 37 000 ihmistä, fanien laulu. TV-ryhmät, valokuvaajien rivit, vihreäksi helminauhaksi asettuneet järkkärit. Kaikki paikalla saman asian vuoksi. Sitten iltayöhön tulviva soriseva Töölön krouveihin jakaantuva tilanteita analysoiva ihmismeri.

Ei ehkä elämää suurempaa mutta jotain suurta kumminkin, maailmanlaajuista. Peli.

Pikku-ukkokin jaksoi moitteetta vaikka nukkumaanmenoaikaa jo mitattiin. Varpaita vain paleli.

Ja ottelu sitten, aivan aavistuksen jakomielisin tunnoin. Koskaan eivät minuutit ole kuluneet noin hitaasti Saksan ollessa tappiolla. Suomen mahdottomuus pelata kylmästi johtoasemassa, missään lajissa, perkele. Vaan jauhaa saksalainen kone vääjäämättä, huonompanakin päivänä.

Tallenne odotti kotona. Perillinen joukkuetovereineen näkyi suoriutuneen TV-haastatteluista erinomaisesti vaikka tulosveikkaus hiukan pieleen menikin.

Kammion ulkopuolella valo häikäisi

Sinne meni, sellaisena kuin on.

Vaikka oikolukisi silmänsä sameiksi, aina jotain jää.

Näkee sitten, mitä kaikkea.

Huomenna en lounasta työpöydän ääressä.

Valoa ja värejä

Illan 350 otokseen osui muutama onnistuneenkin tuntuinen. Loppua kohden alkoi ajatus himmetä ja jälki kävi sen mukaiseksi.

Bussin valot erottuivat jo kaarteessa, onneksi pysäkillä oli muitakin.

Manskulla taivas välähti yhtäkkiä kirkkaisiin väreihin, paukkeen kuuli kunnolla vasta ulkona. Väki seisoskeli pienissä ryhmissä puolen jalkakäytävän leveydeltä. Teineillä pullot käsissä. Kaksi pientä kyykyssä kädet korvilla. Sinisiä näyttöjä siellä täällä, kännykällävideoijia.

Runskille ei enää näkynyt, mutta kuului.

TV:ssä juonittelivat George Clooney ja Catherine Zeta-Jones. Juonta ei tarvittu.

Päivien virta

Näin unta, että kerroin näkemästäni unesta. Jossa muun muassa Hietakannaksentien paikalla virtasi joki ja sen yli oli silta.

Hiekkakentällä beachin tuntumassa Cirque Plume pakkasi itseään rekkoihinsa, maasturi nykäisi asuntovaunun liikkeelle ja tien päälle. Taivallahti aaltoili.

Väiskiä lanasi tummaksi traktori, ulkokehältä aloittaneena. Puisto-osaston topparoikka kylvi kaukalon ympäristöä uusiksi. Tänään ei enää kaivureita.

Tiivis päivä. Lounaaksi vispipuuroa ja viimeiset kolme lihapullaa, sitten takaisin kammioon.

Lintsillä tuuli, mutta suojan puolella tarkeni. Pienet ihmiset rohkenivat jo laitteisiin keskenään, joten en joutunut mihinkään mikä kulkee yli kävelyvauhtia tai yli kahden metrin korkeudella. Sokkelo oli kyllä hankala. Rahattomana en saanut vihreää omenapopcornia vaan tavallista kuten muutkin. Bändi aloitti Ikkunaprinsessalla ja jatkoi Salatulla surulla, mutta alkoi olla jo iltatoimien aika.

Kissanpennut vielä. Pehmo-.

Isot pojat

Motoristit menevät lujaa ja niillä on kivaa.

Pitää laittaa edes fillariin räpätin.

Suuri ja mahtava

Putin taltutti tiikerin. Samana iltapäivänä hän kirjoitti suuren historiallisen romaanin, keksi parannuksen syöpään, sävelsi sinfonian ja siitti kuusi poikalasta kuudelle eri naiselle.

(Edit: Ei mitään Vanhaseen verrattuna, paljastaa Lehti)

Epikriisi

Vähemmän räkää, mutta painavampi pää.

Ja silmät tukossa sanoista.

Kaupan puolukkahillo turhan imelää.

Vuodenaikaan

Viilettäjillä oli tarpeeksi yllä, mutta kentän laidalla värjöttelevän ytimiin puhalsi pohjoistuuli. Vaikka hellan ääressä hääriminen lämmitti, päikkäreille piti jo pukea lämmintä päälle.

Ei kuumetta, mutta nuha yrittää eskaloitua joksikin. Ja aivastukset helisyttävät ikkunalaseja.

Tuikut ikkunoissa, syksyn merkki. Siinä missä Kauppakorkeakoulun suihkulähteen sammuttaminen ja asvalttiin liiskautuneet vaahteranlehdetkin.

Juuri nyt ei ehtisi potea.