lehtereille ahtautuneet 37 000 ihmistä, fanien laulu. TV-ryhmät, valokuvaajien rivit, vihreäksi helminauhaksi asettuneet järkkärit. Kaikki paikalla saman asian vuoksi. Sitten iltayöhön tulviva soriseva Töölön krouveihin jakaantuva tilanteita analysoiva ihmismeri.Ei ehkä elämää suurempaa mutta jotain suurta kumminkin, maailmanlaajuista. Peli.
Pikku-ukkokin jaksoi moitteetta vaikka nukkumaanmenoaikaa jo mitattiin. Varpaita vain paleli.
Ja ottelu sitten, aivan aavistuksen jakomielisin tunnoin. Koskaan eivät minuutit ole kuluneet noin hitaasti Saksan ollessa tappiolla. Suomen mahdottomuus pelata kylmästi johtoasemassa, missään lajissa, perkele. Vaan jauhaa saksalainen kone vääjäämättä, huonompanakin päivänä.
Tallenne odotti kotona. Perillinen joukkuetovereineen näkyi suoriutuneen TV-haastatteluista erinomaisesti vaikka tulosveikkaus hiukan pieleen menikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti