Pienten peli-illaksi luvatusta rankkasateesta tulikin auringonpaiste ja puitteet olivat muutoinkin kohdallaan. Laadukas tuoksuva nurmi etunenässä.
Vierellä valmistauduttiin illan MM-karsintaan, josta jo Töölön katuja kansoittaneet eri kokoisia Venäjän lippuja kantaneet kielivät. Fanimassoja kulki eestaas aikaa tappamassa, pysähtyi välillä katselemaan pienten pelejä. Davai, davai, kannustivat vieraat. Suomi, Hoojiikoo, Suomi, Hoojiikoo, avasivat ääntään sinivalkoiset. Yllä rajavartiolaitoksen helikopteri leijaili läpättäen kauemmas ja takaisin taas. Sireenien ulvonta lähestyi, kohta joukkueen bussi kaarsi poliisisaattueessa esiin ja matoi väkijoukon läpi Stadionille.
Minuutti minuutilta harmitti enemmän ettei taskussa ollut lippuja peliin.
Kotiinlähtiessä oli Urheilukatu jo tukossa. Katumaastureita ajeli etsimässä parkkipaikkaa sini-puna-valkoiset liput ikkunoista lepattaen. Yksi kerrostalopiha alkoikin olla jo aika täynnä. Liekö Suomen maaperällä ollut yhtä aikaa näin paljon naapureita sitten vuoden 1944?
Kulmilla kotimaiset ottivat pohjia, yksi kellahti pyllylleen pensaaseen.
Kotona TV:tä katsoessa lipun puuttuminen ei enää harmittanut. Ja ne kaikki poliisitkin olivat ilmeisesti paikalla aiheesta.
Ulkona kopterin läpätys tuntuu viimein lakanneen.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti