Onnea ja auvoa

Mitä ne oikein hössöttävät jostain Helsinginkadun valvontatarpeesta? Kadun nimikkolehtihän todistaa, että se on kivaa ja rauhallista seutua. Ja ihmisläheistä verrattuna joihinkin väsyneisiin Töölöön tai keskustaan.

Hengissä läpi Helsingin

Tuottelias Ruukinmatruuna paneutuu väkivaltaan ennen ja nyt.

Liki samaa ikäluokkaa olevana muistan minäkin Helsingin 70-luvun lopulla kun kuulemma hämyt ja smugut hakattiin ja diinarit ja punkkarit ottivat yhteen Steissillä. Kallio vastaan Eira ja muut jengitappelut hiipuivat aikanaan, olikohan sen jälkeen kun yksi sai kallovamman ja kuoli. Hesassa saa pähin (sic), luki sitaatti Suosikissa.

Omakohtaiset kokemukset ovat onneksi vähät. Turpaan on tullut ja verta vuodettu ja karkuunkin juostu, mutta lääkärinhoitoa ei ole tarvittu. Mutta opittu katselemaan kaduilla aika tarkoin ympärilleen.

Sitä on vaikea itse sanoa, onko väkivalta vähentynyt. Vai eikö se vain näy tänne aikuisen maailmaan niin hyvin. Toivottavasti edellistä.

Hesarissa taannoin Pekka Wahlstedt kirjoitti Hannu Lauerman teosta pahuudesta arvioidessaan: Lauerma unohtaa, että tekniikan ja talouden vuosituhannella väkivalta on lisääntynyt yhtä matkaa kovan yhteiskunnallisen kilpailun kanssa. Muistaakseni printissä julkaistiin Lauerman arvion johdosta lähettämä vastine, jossa hän totesi, että itse asiassa väkivalta on vähentynyt vaikka yhteiskunnallinen kilpailu samaan aikaan lisääntynyt.

Ruukinmatruunan merkinnän kommenteissa mennään osin samoja latuja.

Siirtymä

Lähtöpäivä on aina semmoinen, ettei enää oikein saa mistään kiinni. Pakkaillaan pikkuhiljaa tavaroita ja mietitään petivaatteiden ja polttoaineen riitävyyttä. Voi yrittää vielä heittää kierroksen tikkaa tai potkia vähän palloa, mutta ajatus on jo muualla. Kahvipöydässä mustikkapiirakan ääressä ollaan vähän hiljaisia, yritetään yhteenvedonomaisia kommentteja säistä ja siitä, mitä kaikkea tässä sentään ehdittiin ja mitä myös olisi pitänyt.

Pienenä maalla Mamma paistoi aina lähtöpäivänä lättyjä ja muistutti että pitää käydä vielä kerran uimassa. Oli triste vaikkei silloin sillä nimellä. Häräntappoase tavoittaa sitä tunnetta.

Isäntäväki vilkutti rivissä kuistilla.

Vaajakosken ABC:n mutkassa jono hidastui. Voimalaitos, järven takana Jyväskylä, Keskisuomalaisen talo. Nelostiellä rekkapäivä. Paljon hevosautoja, ravit jossain. Tikkakosken kohdalla laskeutui juuri matkustajakone tien yli, kerrankin. Kamera oli sylissä mutta missasin. Ehtiessämme aukon kohdalle platta oli jo tyhjä.

Aina on niitä köröttelijöitä, jotka saavat äkillisen teholisän kun joku lähtee ohi. Silloin muistaa, miksi insinööri kykenee taivuttamaan ratakiskon.

Onneksi ei tämän pidempi matka tällä kertaa.

Majoittuminen.

Sohvalla ennen keskiyötä

Minulle Gösta Ekman muistuttaa enemmän Sjöwallin ja Wahlöön Beckiä kuin Peter Haber. Hauraus, vetäytyvyys, heikko vatsa. Leffoina uudemmat ovat kieltämättä jotenkin jäntevämpiä. Ja Beckin naapuri mainio keksintö.

Gunvald Larssoniksi on kyllä saatu kummassakin sarjassa kelpo tekijä. Eikä Benny Skackea saa unohtaa.

Vanhempien pätkien "Gun Kollberg" oli kuin olikin sama näyttelijätär kuin uudempien verevä "Bodil Lettermark".

Kiitokset syyllisille niin näistä kuin Maikkarin Wallandereistakin. Eivät jää elokuvahistoriaan mutta ovat peräti käyttökelpoista kesäkatsottavaa.

Siistiä ulkotyötä

Kai tätä voi kutsua ulkotyöksi kun istuu kesäpäivät katetulla kuistilla kirjoittamassa.

Tuuli suhisee puissa, linnut laulavat metsässä, kimalaiset surisevat ympärillä amppelin kukissa. Väliin autojen ääniä tieltä, traktorin törinää, lehmänlannan lempeää aromia.

Marjastajafriikkien aika menee mustikkametsässä ja heinäkuinen mansikkakakkukin on testattu. Mutta makkaraa grillattu koko kesänä vasta kerran.

Muutaman päivän päästä hyttysenpistot eivät enää juuri kutise. Jotain vasta-aineita?

Ulkona UMTS lapioi mukavasti dataa, mutta seinien sisällä olen samaa mieltä. Pian oppii, mille sivuille ei hitaalla yhteydellä kannata edes yrittää.

Mutta mitä Maalaisen blogille tapahtui?

Medianurkka

Australiassa paljastui väkivaltainen joukkomurha, HS räväyttää. Hiuskampaus?

Täällä Keski-Suomessa maakuntalehti antaa asioihin toisenlaisen näkökulman. Vaalirahoituksen penkominen ei kuulemma tuota hyötyä ja leipää kuin niille kymmenelle Helsingin Sanomien toimittajalle jotka on komennettu asiaa tonkimaan. Ja kyse lie siitä, että etelän median mielestä Suomea johtaa väärä puolue, onnistuttiin kertomaan jopa Loka Laitisen kirjan arvostelussa.

Paikallisuutiset ja TV-ohjelma-arviot ovat kyllä kivoja.

Kukkien keskellä

Kuistilla koneen kanssa syntyy valmistakin, mutta kuumuus siestattaa.

Kukissa pörräävät kimalaiset. Kärpäset, paarmat. Pihanurmikon tuoksu. Ja kolme isoa H:ta siitepölytiedotteessa.

Hälinä tieltä päin kertoo pääjoukon palailevan uimasta.

Muurikkalettuja ja aamulla tarhalta haettuja mansikoita. Talon hilloa ja marjamehua.

Varjossa hyttyset.

Hidastuva tempo

Uni odotutti. Kuuma ja mitä kaikkea.

Ennen kahta ropisi sade kunnes lakkasi. Kaukana jyrähti, tai sitten se oli unta.

Nyt paistaa taas.

Keskellä sohvaa löytyy UMTSia, reunapaikalla vain GPRS. Miten lie kuistilla.

FB:t, tweetit, qaikut vaiko qaiut. Blogeja.

Käsirysy palvelutalon TV-huoneessa? Vanhanajan blogosfäärin henkeä, jotenkin.

Lehmuksista hyttysiin

Lehmukset tuoksuvat heinäkuisessa Töölössä niin hyvälle, ettei niitä raaskisi jättää. Syksyllä aromi on muisto vain.

Leppäsuon ABC:llä piti kääntää päätä etteivät tankkiin lorisevan ysivitosen huurut nousisi suoraan nenään. Mahtui 47 litraa. Viime kesänä oli muistaakseni kalliimpaa. Täälläkin nykyään vain joko kortilla tai sitten tiskiltä avaamaan pyytämällä.

Helle hellitti vasta Hartolassa, jossa tienpinta kuohui viilentävän sateen jäljiltä. Tien itäpuolella sateenkaari. Remontti tekee terää ennen niin kapealle Heinolan - Jyväskylän välille.

Se, kun kiitää halki vihreän Päijät-Hämeen ja Kääriäinen laulaa auton radiossa kesästä, jonka kerran elää sain.

Urheiluruudussa FC Inter hävisi euro-ottelunsa.

Saunan päälle janotti. Kuusi lasillista vettä ja päälle toopi marjamehua. Sikeät unet.

Ylös parahiksi Serranon perheeksi. Kolmatta kertaa naimisiin menossa oleva tuntisi naiset paremmin kuin Diego. Mutta ei syntyisi kommelluksia lämminhenkiseen perhesarjaan.

Sunnuntain lainaus ja muita aiheita

Eräs Taipaleen joen veteraani luonnehti jossain syntymäpäivillä tuon kaltaisia tanssijoita vatsaan - haavoittuneiksi.

- Tillman

Itse tosin eksyin lattialle viimeksi helmikuussa 1983 Klaus Kurjessa. Millä on tietenkin yhteytensä siihen, että tämä lainaus minua huvittaa.

Valssi varpailla matkustavan pikkuprinsessan kanssa itse vihelletyn Tonava kaunoisen tahdissa on eri asia.

Muut aiheet ehdinkin jo unohtaa.

Järjestyslaista (27.6.2003/612)

14 §

Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195)

3) pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.
- - - - -

MAIS

Uusi vasemmisto

Ruukinmatruuna on tutun jyrkkä, mutta samaan suuntaan lähti ensi aatos asiasta lukiessa.

Mitä sille työtä ja siivoa elämää ajaneelle vasemmistolle tapahtui? Oliko sellaista edes?

Kanuuna-Keenin kengät

Se päivä kun Kuukausiliite saapui ja mankeli alkoi lonksua. Lisäsin lautaselliseeni soijaa, oreganoa, valkosipulijauhetta ja ketsuppia.

Duosportissa kelpo valikoima fanipaitoja mutta suolaiset hinnat. Eikä FC Bayernia kumminkaan. Kirjatorilla vaisua. Stadiumissa ja Intersportissa jotakin. Vaatekaupoissa kuten H&M outoja spotteja ja vahva muukalaisuuden tunne. Haluavat musiikillaan minut ulos täältä, arvelin. Se on Pet Shop Boysia, vastattiin. Kampin K-kaupan kalatiski.

Illalla vähän tavallista isommalla joukolla kun HJK haastoi Barcelonan. Messi, Iniesta ja Valdes tietty kuten aina, Shefki Kuqi, Atik Ismail, Kalle Niemi, Henry Forssell, Jani Viander ja keitä meitä muka oli. Mutta katsokaas tuonne, supattivat asiaa tuntevat toisessa päässä lapsen kanssa palloilevaa. En nähnyt ihan tarkkaan mutta saattoi ollakin ihan oikeasti mies, joka kerran hiljensi San Siron.

Keskiyöllä TV:ssä See Emily play ja White light / white heat ja vaikka mitä. YLE Teeman ansiokkaat dokumentit.

Otsikosta

Helteiden jälkeen

Semmoinen pikkuinen sade.

Että katu tuoksui märältä pölyltä mutta harva viitsi avata sateenvarjoaan.

Sinisen taivaan palattua näkyviin ripustin pyykit pihan naruille.

Loppuvenyjä

Paluu sunnuntaisivuille

Miksi me ollaan annettu pois isänmaallisuus, ylpeys omasta maasta, kysyy kaikkien seinientöhrijöiden edusmies Paavo Arhinpuro Hesarin sunnuntaisivuilla.

Kas kas. Minä olen ymmärtänyt, että noissa punavihreissä piireissä globaalius hyvä - isänmaallisuus paha, paha, paha.

Samassa jutussa sanotaan:

Meitä äänestävät esimerkiksi taksikuskit, poliisit, palomiehet ja rekkakuskit. Järjestystä kaipaavat ihmiset, jotka uskovat, että työllä pitää elää.

Järjestystä kaipaavat ihmiset, jotka uskovat, että työllä pitää elää. Kuulostipa hyvältä. Mutta sitä ei kyllä sanonut Arhinlaakso.