Tuottelias Ruukinmatruuna paneutuu väkivaltaan ennen ja nyt.
Liki samaa ikäluokkaa olevana muistan minäkin Helsingin 70-luvun lopulla kun kuulemma hämyt ja smugut hakattiin ja diinarit ja punkkarit ottivat yhteen Steissillä. Kallio vastaan Eira ja muut jengitappelut hiipuivat aikanaan, olikohan sen jälkeen kun yksi sai kallovamman ja kuoli. Hesassa saa pähin (sic), luki sitaatti Suosikissa.
Omakohtaiset kokemukset ovat onneksi vähät. Turpaan on tullut ja verta vuodettu ja karkuunkin juostu, mutta lääkärinhoitoa ei ole tarvittu. Mutta opittu katselemaan kaduilla aika tarkoin ympärilleen.
Sitä on vaikea itse sanoa, onko väkivalta vähentynyt. Vai eikö se vain näy tänne aikuisen maailmaan niin hyvin. Toivottavasti edellistä.
Hesarissa taannoin Pekka Wahlstedt kirjoitti Hannu Lauerman teosta pahuudesta arvioidessaan: Lauerma unohtaa, että tekniikan ja talouden vuosituhannella väkivalta on lisääntynyt yhtä matkaa kovan yhteiskunnallisen kilpailun kanssa. Muistaakseni printissä julkaistiin Lauerman arvion johdosta lähettämä vastine, jossa hän totesi, että itse asiassa väkivalta on vähentynyt vaikka yhteiskunnallinen kilpailu samaan aikaan lisääntynyt.
Ruukinmatruunan merkinnän kommenteissa mennään osin samoja latuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti